Elo-syyskuun vaiheessa, viikolla 35, toteutettiin jälleen perinteinen autoreissu työkaverien kesken. Mukana olivat allekirjoittaneen lisäksi Sunttu Sundell ja MP Vanne, jonka kaaralla olimme liikkeellä.
Viime vuonna pääkohteenamme oli Kuusamo. Matkapäiviä kertyi kahdeksan. Tällä kertaa ehdotin vähän suppeampaa kruisailua, joka sitten saikin kannatusta. Olimme tien päällä maanantaista perjantaihin. Se tuntui nopealta pyrähdykseltä viime vuotiseen verrattuna, mutta oli mielestäni juuri sopiva.
Tuossakin ajassa ehti vallan hyvin nähdä uusia paikkoja. En ollut koskaan käynyt esimerkiksi Haminassa tai Kotkassa ja nyt nekin olivat matkaohjelmassa mukana. En muista, että olisin erityisemmin esittänyt toiveita minne kannattaisi mennä, mutta yleensä tässä porukassa kiinnostuksen kohteet osuvat aika onnistuneesti yksi yhteen.
Matka alkoi maanantaiaamuna 29. elokuuta. Viikonloppuna ollut Vepsän ulkoilusaaren Muinaistulien yön juhlinta painoi jonkun verran vielä päälle, mutta eipä auttanut jäädä sängyn pohjalle makoilemaan kun kyyti tuli pihalle.
Matkamme ensimmäinen kohde oli niinkin eksoottinen paikka kuin Rauma. Raumaa ei ehkä Turun suunnasta tule ensimmäisenä ajateltua lomakohteena, mutta kyllä sielläkin on vaikka mitä nähtävää. Suntun kanssa olen Raumalla pari kertaa käynytkin, mutta MP:lle kaupunki oli jäänyt vieraaksi.
Tällä reissulla etäisyydet olivat sen verran edellisiin verrattuna, että kun ennen ajettiin suoraan vaikka Kuopioon, oli nyt Turun ja Rauman välimatka vain 94 kilometriä. Rauman jälkeen päivän ohjelmistossa oli ainoastaan Pori ja majoittuminen Yyteriin.
Elettiin kesää 2016 kun bongasin Raumalta pari vierekkäistä kirpputoria. Niissä oli laajahko tarjonta lp-levyjä. Tuon jälkeen olen aina kaupungissa vieraillessani käynyt penkomassa laareja siinä toivossa jos jotain herkkuja löytyisi.
Ainakin yksi musiikkialan mies siellä suunnalla vaikuttaa, koska kukaan amatööri ei myy niin laadukkaista älppäreitä. Toki näilläkin kirpputoreilla on vinot pinot Eija Sinikkaa ja Katri Helenaa, mutta harvemmin esimerkiksi Kings Of The Sunia tai 10cc:tä, kuten punaisissa makasiineissa rautatien vieressä.
Niinpä kirppiskierroksella piti käydä tälläkin kertaa. Mitään järin kummoisia löytöjä en tehnyt, mutta Frank Marino & Mahogany Rushin ja Johnny Winterin lp-levyt sentään ostin.
Seuraava etappimme oli Poroholman lomakeskus Rauman keskustan tuntumassa. Viiden tähden caravan-alue on mielestäni todella hieno paikka. Kokemukseni rajoittuu muutamaan käyntikertaan, enkä ole koskaan siellä majoittunut. Aikoinaan tosin oli tarkoitus vuokrata mökki pariksi päiväksi ja ehkä vielä joku kesä näin käykin.
Rannassa kävellessäni huomasin, ettei Poroholman laiturista enää lähdekään vesibussi Kylmäpihlajan majakalle ja Kuuskajaskarin entiseen varuskuntasaareen kuten vielä kesällä 2018. Tuolloin kyytejä hoiti Rauman Saaristokuljetus.
Poroholmassa oli kovin hiljaista elokuun lopulla. Ravintolalaiva Marita oli vielä auki ja Sunttu päätyi poseeramaan aluksen edustalle merirosvopatsaan kanssa.
Kiikartorn eli suomeksi kiikaritorni Fåfängan niemessä oli erilainen kuin muistin. Olen käynyt siellä kesällä 2008 ja jotenkin rakennus tuntui vieraalta, vaikka tuolloinkin sinne kiipesin. Mikään muukaan paikka ei kai voi olla kyseessä, ellei sitten joku hiukan vastaava ole lähistöllä.
18,6 metriä korkeasta tornista on komeat näkymät Syväraumanlahden venesatamaan ja merelle. Surullisempaa oli katsella viereistä tulipalon runtelema ravintolarauniota. Normaalioloissa noin komealla paikalla sijaitsevassa kuppilassa olisi voinut käydä hetken istuskelemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti