Ahkerasti maamme retkipaikkoja ja luontopolkuja kierrellyt turkulainen Harri Nato Leino kehui jo pari vuotta sitten, että Kemiönsaarella on komea luontopolku nimeltään Purunpää. Oli kuulemma niin hieno, etteivät sanat oikein riittäneet.
Siitä saakka Purunpää on enemmän tai vähemmän kummitellut mielessäni. Tuumasta toimeen päästiin maanantaina, jolloin istahdin työkaveri Petterin autoon ja suuntana oli Kemiönsaaren Dragsfjärd.
Purunpää sijaitsee lähellä Söderlångvikin kartanoa, joka on varsin komea ilmestys suomalaisessa rakennuskulttuurissa. Siellä emme tällä kertaa käyneet, vaan ajelimme Purunpäätietä Kesätien risteykseen, jonne auto jätettiin.
Purunpään alue kuuluu Söderlångvikin rakennuttaneen Amos Anderssonin perustamalle Konstsamfundetille. Purunpäänniemestä on suojeltu 200 hehtaaria. Kohtalona olisi 1980-luvulla voinut olla kesämökkitontit, mutta hanke saatiin torpattua.
Luontopolku on erittäin selkeästi merkitty keltaisilla merkeillä. Niitä on tuhkatiheään, eikä eksymiseen vaaraa pitäisi olla.
Jo heti lenkin alussa saavutaan komealle kalliorannalle. Maisemat ovat aivan toista luokkaa kuin vaikkapa läheisellä Taalintehtaan Senatsbergetin luontopolulla, jonka koin aikamoiseksi pettymykseksi vuosi sitten.
Siitä tarkemmin linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2020/09/senatsbergetin-luontopolulla.html
Maasto on pääosin rantakalliota, mutta välillä kuljetaan metsikkössä. Ympärille katsellessa ei voi kuin silmät pyöreinä ihailla upeaa Saaristomeren kansallispuistoa.
Pidimme pikku paussin Finnvikenin kallioilla. Juuri tuota ennen vahva paskanhaju täytti sieraimemme. Pikaisella silmäilyllä en huomannut viemäriputkeakaan missään. Liekö edellinen retkeiljä töräyttänyt suolensa tyhjäksi polun varteen vai mistä moinen mahtoi johtua.
Kalliolla oli merkillinen risti, joka muistutti hieman keskiaikaelokuvan rekvisiittaa. Koska Robin Hood ei näillä main ole seikkaillut, jäi asia kaivelemaan. Myöhemmin selvisi, että kyseessä on kristillisen Coldin-järjestön pystyttämä risti. Näin he toivottavat hyvää onnea merenkulkijoille.
Utelias eläin sukelsi välillä ja ilmestyi taas tuijottamaan meitä. Tätä kesti useita minuuttia. Tilanne oli varsin häkellyttävä, koska olen tasan kerran aikaisemmin nähnyt hylkeen. Tosin silloin niitä oli kymmenittäin samalla luodolla. Asiasta tarkemmin http://kaislatuuli.blogspot.com/2018/06/hyljesafari-sandbackin-luodolle.html
Hyljekohtaamisesta selvittyämme jatkoimme matkaa kohti yläpuolella kohoavaa Glasbergetiä. Se oli reitin kovin nousu, mutta hikeä kannatti valuttaa hienojen maisemien takia.
Noin seitsemän kilometrin reitti kulkee vastapäivään ja pian Glasbergetin jälkeen se tulee takaisin soratielle. Sitä on kuljettava yli kaksi kilometriä, jotta pääsee takaisin Kesätien autoparkkiin.
Ei riittänyt, että kolmen tunnin kävelyn aikana näimme kaksi kalasääskeä, merikotkan ja kirsikkana kakun päälle hylkeen, kun vielä rantakäärmekin luikerteli tiellä. Siitä en ehtinyt ottaa kuvia, koska kamera oli sateen takia repussa.
Olipa hieno hyljeyllätys!
VastaaPoistaT.Matti "Viki" Vikström
Taisi olla kerran elämässä-tyyppinen hommeli...
Poista