Kolkannokka 18. huhtikuuta

Reilu viikko sitten Lounais-Suomea helli melkein kesäkelit. Nyt vapun lähestyessä puolestaan hytistään räntäsateessa ja kolmen asteen lämmössä. 

Päivää aiemmin tehty venereissu Vepsän saareen ei pahemmin poikennut kesäkaudesta muuten kuin siten, ettei lehtiä ei ollut puissa ja saaren palvelut vielä kiinni. Lämpötilan puolesta oli kuin suvena. Tarkemmin linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2021/04/huhtikuinen-vepsa.html

Turun Ruissalon Kolkannokassa oli näin kesäistä sunnuntaina 18. huhtikuuta. 

Huhtikuinen Vepsä

Lauantaina 17. huhtikuuta tarjoutui mahdollisuus päästä venereissulle Vepsään. Palveluja Turun kaupungin suosituimmassa ulkoilusaaressa ei vielä tähän aikaan vuodesta ole, vaan saari aukeaa vesibussiliikenteelle toukokuun viimeisenä viikonloppuna. 

Olimme liikkeellä kaverin veneellä Ruissalon Saaronniemestä käsin. Viiden ja puolen kilometrin matka taittui hänen paatillaan noin kymmenessä minuutissa. Tähän aikaan vuodesta se on vähän kylmää kyytiä, eikä vesiroiskeiltakaan täysin välty, vaikka silmämääräisesti meri olisikin rauhallinen. 

Olin ylimitoittanut vaatetukseni, mutta parempi niin päin kuin paleminen. Tosin sitä vaaraa ei liioin ollut, vaikka mennessä olisi vähän reilumminkin pärskynyt vettä päälle. Lämpötila oli meinaan hyvin kesäinen - mittarista riippun 17-18 astetta. 

Saaressa oli mittavat kaivuuhommat meneillään. Kuulemma rakenteilla on paineviemäri. Vesivessat on olleet jo vuosia olemassa, mutta nyt kai rakennetaan järeämpiä systeemejä. Juhannuskokkopaikka oli täysin myllätty. 

Edellisen kerran olin Vepsässä oli elokuun viimeisenä viikonloppuna 2020, jolloin siellä vietettiin Muinaistulien yötä. Viime kesänä kävin saaressa 16 kertaa ja mökkeilin viikon verran heinäkuun puolivälissä. 

Kiertelin ympäri 17 hehtaarin saarta ja lopuksi kaivoin repusta esille Kabanossi-paketin, jonka sisällön huuhdoin alas saksalaisella oluella. Hieno päivä. 

Sammakkobongausta Suikkilassa

Turussa sijaitsee monien mielestä hieman kaksimielisestikin nimetty asuinalue, nimittäin Suikkila Pitkämäen kaupunginosassa. Suurin osa alueen rakennuksista on vuosina 1964-81 rakennettuja kerrostaloja.

Keskellä Suikkilaa on puolentoista kilometrin pituinen mutkitteleva ja mäkinen kuntorata mäntymetsän siimeksissä. En ollut moisesta tietoinen ennen eilistä, jolloin huomasin sosiaalisessa mediassa erään tuttuni kuvia ja videoita sammakoista. Lätäkkö suorastaan kuhisi kurnuttajia. 

Näkemästäni innostuneena suuntasin töiden jälkeen kohti Suikkilaa sammakkolampea etsimään. Mukana matkassa oli pieni työmies Matti Viki Vikström. 

Sekä kuntorata että sammakkolampi löytyivät helposti. Lätäköitä oli useampiakin, mutta vain kahdessa havaitsimme liikettä. Ilmeisesti kovin kevätkiima oli jo mennyt, mutta sammakoita oli kumminkin kymmenittäin. 

Hieman entisen ulkoministerimme kaukaisia pikkuserkkuja muistuttavia pallosilmiä ei läsnäolomme tuntunut ollenkaan haittaavan. Ei muuta kuin kamera laulamaan.

Luullakseni kuvien kurnuttajat ovat kaikki ruskosammakkoja, joka tunnettiin ennen pelkkänä sammakkona. Viitasammakko on paljolti samannäköinen mutta pienempi. 

Kasvititeellinen puutarha 18. huhtikuuta

Sunnuntaina 18. huhtikuuta käväisin Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa. Se tunnetaan kansan suussa paremmin Ruissalon kasvititeellisenä puutarhana. 

Aikomuksenani oli kuvata sammakoita, joita tähän aikaan vuodesta alkaa olla lammikoissa. Olen nähnyt muutamassa luontoryhmässä niistä jo kuvia, mutta henkilökohtaisesti bongannut vain yhden pallosilmän viikko sitten. 

Sinivuokkoja näin jo edellisviikolla. Nyt niiden seuraksi oli ilmestynyt valkovuokkoja. 

Vaikka sammakoita ei näkynyt, alppivesiliskon eli alppimanterin sain kuvattua. Se kurkkaili kasvien seassa yhdessä kasvitieteellisen puutarhan lukuisista lammista.

Alppimanteri on vesilisko, joka on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön tai tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä toisesta EU-maasta. Niitä ei saa pitää hallussa, myydä, kuljettaa, kasvattaa tai luovuttaa. 

Vieraslajisivuston mukaan alppimanteria tavataan vain parissa lammessa Turun lähellä. Ensimmäisen kerran se löydettiin vuonna 2013. 

Alppimanteri elää yleisenä Keski-Euroopassa, joten joku on tuonut niitä näille leveysasteille. Jos manterit ovat asuneet lammessa vuosia, saattaa lajin kanta olla useita kymmeniä tai jopa satoja yksilöitä. 

 Ainakin tässä lätäkössä oli useita vesiliskoja. Tiedä sitten olivatko kaikki tämän kuvaamani kaverin lajikumppaneita.