Acapulcossa majoituksemme oli matalissa, talomaisissa mökeissä hotellin päärakennuksen ja ruokaravintolan välisessä rinteessä. Meri aaltoili sadan metrin metrin päässä.
Majoitusratkaisu herätti alkuun vähän ihmetystä muutamissa ryhmämme jäsenissä. Minulle puolestaan kelpasi tällainen säätö paremmin kuin kerrostalo.
Joukossa oli paljon ikäihmisiä, joille mäkinen maasto ei ollut paras vaihtoehto. Vinkkasin erästä seuruetta avaamaan suunsa vastaanottotiskillä ja pyytävän kämpän vaihtoa. Näin he myös tekivät ja saivat huoneistot lähempää palveluja.
Kissoista ei ollut pulaa Acapulcon kujillakaan. Mitä mielikuvituksellisemman värisiä katteja näki kun vaan aukaisi talon oven. Kovin suurta jyrsijäongelmaa ei luulisi Pohjois-Kyproksella olevan.
Acapulco-aikanamme oli pari luppopäivää muuten melko tiiviin viikon sisällä. Kiertoajelupäivät eivät kumminkaan kertaakaan venyneet liian pitkiksi, vaan mielestäni ohjelma oli sopivan väljä lukuisista nähtävyyksistä ja pysähdyksistä huolimatta.
Matkanjärjestäjän TSS Travel Service Scandinavian puolelta olisi ollut mahdollisuus osallistua lisämaksulliselle retkelle hintaan 69 euroa. Emme kumminkaan valinneet tätä vaihtoehtoa, koska siinä vaiheessa tuntui hyvältä idealta viettää ohjelmaton päivä hotellin tiluksilla.
Jälkeenpäin vähän harmitti, koska retken anti oli kuulemma ollut aivan mahtava. Kun en ota aurinkoa, eikä mökissäkään kyyhöttäminen liioin innostanut, tuli jopa yhdessä päivässä aika vähän pitkäksi. Acapulcon alue oli melko äkkiä katseltu.
Vaikka muslimialueella olimmekin, oli yllätys, ettei hotellin kaupassa myyty alkoholia. Kaikkea muuta kyllä löytyi aurinkorasvasta perunalastuihin. Luppopäivänä olisi meinaan voinut tempaista pari vodkahuikkaa.
Oluen lipittäminen hotellin baarissa oli sekin tavattoman vaivalloista. Uutta tuoppia sai odotella ainakin puoli tuntia, joten humalaan ei ehtinyt tulla. Taisimme ylipäätään olla ainoat koko terassilla, joiden juomana oli alkoholia ja ainoat ei-kyproslaiset- tai turkkilaiset.
Seuraavana päivänä kuulin eräältä bussiporkkamme seniorijäseneltä, että baarista olisi voinut ostaa viinapullon mukaan. Eipä se siinä vaiheessa enää paljon lohduttanut.
Alkoholin suhteen Acapulco Resort Convention SPA Hotel oli tyystin erilainen kuin kiertomatkamme ensimmäinen hotelli Salamis Bay Conti. Siellä baarimikot oikein odottivat saavansa palvella ja tehdä drinkkejä. Kummalista, että hotellit poikkesivat näin paljon toisistaan.
Acapulcon ruokapuoli sen sijaan oli ensiluokkainen. Valtava ravintolasali oli vuorattu erilaisilla herkuilla. Oli niin suolaista kuin makeaakin mahan täydeltä varmasti jokaiseen makuun. Lautaselle päätyi härkää, kalaa, kanaa, nautaa ja ties mitä niin paljon kuin napa veti. Salamis Bay Conti Hotellista poiketen täällä ei ollut liharuuista pulaa.
Ruokasalin vilinässä tuli väkisinkin seurattua muita hotellivieraita. Huomattavan paljon näytti olevan perheitä, joissa oli turkkilainen isukki ja blondi, ilmeisesti brittiläistä alkuperää oleva vaimo, sekä liuta pieniä lapsia.
Nuoret ja miksei vähän varttuneemmatkin naiset eivät pukeutumisellaan poikenneet länsimaisista juuri mitenkään. Oli korkokenkää, piukkaa farkkupeppua ja kireää toppia. Huivipäisiä tai kaapuihin pukeutuneita musliminaisia en nähnyt ollenkaan.
Acapulco-hotelliin saavuttiin vuoristoista tietä pitkin. Sitä reunustivat sotilasalueen piikkilanka-aidat ja varoituskyltit. Sen verran karun näköistä seutua matkalla oli, ettei hotellialueelta tehnyt mieli lähteä lompsimaan minnekään. Siellä oli toki oikein viihtyisää.
Hieno paikka kyllä oli....Mutta viikko tuolla olis ollut mulle liikaa !
VastaaPoista