Lokakuinen Maisaaren reissu

Viime viikonloppuna olin kaveriporukan kanssa Maisaaressa. Idea syysviikonlopun viettoon idyllisessä saaristossa sikisi viime kuussa, jolloin huomasin Maisaaren palvelujen olevan avoinna vielä lokakuussakin.

Iso-Maisaari eli Maisaari on Naantalin eteläosassa Rymättylässä sijaitseva Turun kaupungin ulkoilusaari ja vanha talonpoikaispurheduksen keskus. Saaressa on vuokramökkejä, saunoja, nuotiopaikkoja, grillikatoksia, frisbeegolfrata, hiekkaranta, jalka- ja lentopallokentät sekä 190 hehtaaria tilaa liikkua.

Kävin Maisaaressa viime elokuussa varsinaisesti ensimmäisen kerran. Varsinaisesti tarkoittaa sitä, että kesällä 2010 vierailin muutaman tunnin verran eräällä yksityismökillä, mutta siihen saareen tutustuminen sillä kertaa jäikin.

Elokuisella käynnillä Maisaari palveluineen teki oikein positiivisen vaikutuksen. Yllättäen uusi reissu tulikin näin pian. Ajatuksissa nimittäin siinsi ensi kesä, mutta mikä ettei nyt lokakuussakin kun kerran paikka oli auki.

Ajankohtana lokakuun toiseksi viimeinen viikonloppu oli tosin vähän riskaabeli. Käytännössä koko kuluvan kuukauden ajan on satanut päivittäin. Nyt kävi tuuri. Vaikka ilma olikin nollassa tai välillä asteen pari pakkasenkin puolella, ei satanut pisaraakaan eikä tuullut nimeksikään.

Sovin Maisaaren yrittäjän Patrik Qvarnströmin kanssa haun Rymättylän Teroksenrantaan. Yhteysalus Isla kulkee lokakuussa niin heikosti, että sillä kyllä olisi päässyt sunnuntaina saaresta pois, mutta ei tulopäivänä minnekään.

Viisihenkinen seurueemme matkatavaroineen mahtui hyvin saari-isännän veneeseen. Mukana oli jopa lämpöhaalarit, joita ei onneksi tarvittu. Lauantaista kehkeytyi komea aurinkoinen syyspäivä.

Tarkoituksenani oli kiertää Maisaaren luontopolku, joka lähti aivan Nuotta-mökkimme takaa. Onneksi ulkoilu kelpasi muillekin. Saaren siimeksessä vierähti parisen tuntia.

Metsässä samoilua haittaisi ainoastaan ympäriinsä tehdyt kaivuutyöt. Kaapelia oli jäljistä päätellen vedetty kilometritolkulla. Savivellisten, myllättyjen länttien ylitys teki välillä tiukkaa, ainakin jos halusi kenkien pysyvän edes jokseenkin puhtaina.

Tarkoituksenamme oli löytää Varvin tila, autiotalo, joka sijaitsee saaren toisessa päässä. Luontopolku ei aivan sinne saakka mennyt, mutta elokuisen reissun perusteella osasin kuin osasinkin johdattaa joukon oikeaan osoitteeseen.

Sitten viime käynnin talossa oli siirrelty tavaroita ja ainakin vieraskirja oli kadonnut. Muistaakseni sen ensimmäinen merkintä oli vuodelta 1971 ja viimeinen vuodelta 1992. Toivottavasti meni tarpeeseen. Ehkä joku paikallishistoriaan perehtynyt saisi siitä paljon irti.

Talon vaiheita en paremmin tunne, mutta kuuleman mukaan siellä on asunut kovemman luokan kommunisti. Vieraskirjan perusteella saattoi päätellä, että tämä Stalinin fani on joko potkaissut tyhjää tai muuttanut muualle joskus 70-luvun taitteessa, jonka jälkeen talo jäänyt tyhjilleen satunnaisten kulkijoiden majapaikaksi.

Asiasta enemmän tietävä voi varmaan kirjoittaa siitä tuonne alas kommenttiosioon. Muistathan esiintyä omalla nimelläsi.

Tähän vuodenaikaan hämärä laskeutuu jo 18-19 paikkeilla. Maisaaressakaan ei sen jälkeen pahemmin viitsinyt ulkona haahuilla. Isossa ja komeassa Villa Saunassa ryhmämme poikkesi parin tunnin verran.

Kumpa Turun kaupunginisät tajuaisivat liittää Föli-paikallisliikenteen ulottumaan Rymättylän Haapalan rantaan, yhteysalus Islan lähtöpaikalle. Vielä parempi olisi, jos Aurajoesta Vepsään liikennöivän MS Lilyn reitti ulottuisi Maisaareen asti.