Saarikierros jatkui aurinkoisesta Los Cristianoksesta ylös Teneriffan länsirannikkoa. Seuraava stoppi oli Los Gigantesissa, jota mainostetaan "rauhallisena lomakohteena". Meininki on kuulemma "huomattavasti uneliaampaa kuin etelän lomakohteissa", joilla tarkoitetaan Playa de las Americasia ja Los Cristianosta.
Bussi ajoi näköalapaikalle, josta mainoskuvista tuttu näkymä avautui kaikessa komeudessaan. Los Gigantesin maisemaa hallitsee jylhät kalliot, jotka nousevat suoraan merestä.
Maisemaa olisi mielellään ihaillut kauemminkin. Saarikierros kesti noin yhdeksän tuntia, joten joka paikassa ei voinut kupata tuntitolkulla. Itse tosin olisin suunnitellut pysähdykset hieman erilailla, mutta kai kansainvälisen retken takana on joku minua paljon viisaampi.
Jossain vaiheessa päivää alkoi lähes joka putiikissa tarjolla ollut banaanilikööri tehdä kauppaansa. Los Cristianoksesta ostettu pullo tyhjeni sutjakkaasti, jonka seurauksena hankittiin pian uusi tilalle. Matkanteko sujuikin aivan uusin silmin.
Ruokapaussi kesti peräti tunnin eräässä kamelifarmipaikassa, jonka nimi ei jäänyt mieleen. Kyttyräelikot oli jemmattu maksulliselle alueelle pensaiden taakse, eikä olutta lipittävä turisti pystynyt kuvaamaan niitä ilmaiseksi terassilta käsin.
Mirador de Garachicon näköalapaikka oli sekin Teneriffan maisemiin tottumattomalle silkkaa mannaa.
Viimeinen pysähdys ennen paluuta Puerto de la Cruziin tapahtui Icod de los Vinosissa. Turistikohteiden bussikierroksiin monasti ympätty puolipakollinen rihkama- ja viiniostospaikka löytyi sieltä.
Opas ohjasi ripein askelin porukat halki banaaniviljelmien kohti isoa kauppa- ja ravintolataloa. Kokoontuminen tavaran haalimisen jälkeen oli läheisellä aukiolla, jonka nimi oli suomalaiseen suuhun kovin hankala Plaza de Andres de Lorenzo-Caceres.
Vastaavanlaisia paikkoja on Teneriffallakin monia. Andres de Lorenzo-Caceres lienee aikoinaan ollut paikallinen suurmies, jonka mukaan puisto on ristitty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti