Maskun ja Naantalin rajamailla sijaitseva Pakattulanvuori Härmälän rotkoineen oli kokenut metsurin moottorisahan sitten viime käyntini. Lokakuussa rotkon edusta näytti huomattavasti vaikuttavammalta kun puut eivät ole edessä häiritsemässä.
Rotkon syntyhistoriaa on arvuuteltu kautta aikojen. On jopa ehdotettu raon tulleen salaman iskusta tai maanjäristyksen voimasta, mutta oikeammin syynä lienee ollut kalliolohkareen irtoaminen vuoresta.
Härmälän rotkoon nouseminen vaatiin jonkun verran ponnistuksia. Se ei onnistu aivan jäykkä- tai kompurakoipisilta. Paikalla ei ole oikein mitään mistä ottaa tukea. Itse kiipesin rotkoon kallion alussa olevan lippaluolan kohdalta. Paluu onkin sitten taas eri juttu, mutta sekin käy joko samaa reittiä pitkin tai sitten lippaluolan vierestä, jossa on ehkä helpompi ja porrasmaisempi paikka.
Sisällä halkeamassa voi joillekin tulla klaustrofobinen olo. Mikäli on paljon katsellut vaikkapa Taru Sormusten herroja tai kauhuelokuvia, saattaa sekin aiheuttaa päänupissa jonkinmoista oireilua.
Pakattulanvuoren päältä, jonne en tällä kertaa kömpinyt kuten ei kukaan muukaan seurueestamme, näkee hyvin Naantaliin. Selvästi erottuvat ainakin Naantalin kirkko ja presidentin kesäasunnon Kultarannan graniittilinnan torni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti