Fuerteventura osa 6 - Corralejo

Hotellimme sijaitsi kuuden kilometrin päässä Corralejon kaupungista, joka on vanha kalastakylä Fuerteventuran pohjoisosassa. Mikään massaturismipaikka se ei ole, eikä tammikuussa ei ollut minkäänlaista ruuhkaa.

Koska hotellissamme oli all inclusive eli ruuat ja juomat sisältyivät hintaan, ei tullut pahemmin Correlejon kujilla pyörittyä. Muutaman kerran kumminkin. Pääasiassa vain kaupungin pitkä pääkatu tuli tutuksi. Siinä oli kaikki olennainen turistirihkamakauppoineen ja terasseineen.

Kaupunkikierros juna-autolla kesti puolisen tuntia. Siinä ehti nähdä yhtä sun toista ja sai jonkunlaisen kuvan missä ollaan. Rundi ei kuitenkaan kattanut ollenkaan kaupungin rannanpuoleista osaa, joka oli tulvillaan pikku kuppiloita ja baareja. Ahtaille kujille ei olisi mahtunutkaan kruisailemaan pitkällä ajoneuvolla.

Rantabulevardi olisi saattanut jäädä kokonaan väliin, ellemme olisi kävelleet sitä kautta satamasta tullessa Lobosin reissun päätteeksi.

Eräänä aamupäivänä kävimme afrikkalaisilla markkinoilla. Ostin puisen naamion, joka odottaa yhä pääsyä seinälle killumaan. Huomiota herättävää oli, että turistit saivat kävellä rauhassa myyntipöytien seassa, eivätkä myyjät tulleet puoliaggressiivisesti tyrkyttämään tuotteitaan. Asiallista meininkiä moneen muuhun paikkaan verrattuna.

Corralejosta löytyi myös edullinen parturi. Leikkaus maksoi vain viisi euroa, joten minun oli suorastaan pakko käydä saksittavana siihen hintaan. Turussa vastaava operaatio maksaa 29 euroa.

Tammikuinen reissu Fuerteventuralle oli niin onnistunut, että tuskin maltan odottaa seuraavaa etelänmatkaa. Ehkä ensi talvena suunta on taas jonnekin päin Kanariansaaria.

Fuerteventura osa 5 - Lobosin saarella

Isla de Lobos on yksi Kanarian kolmestatoista saaresta. Yleisesti vain seitsemän isompaa asuttua saarta tunnetaan ja mainitaan joka paikassa, mutta Lobosin kaltaiset pienemmät ovat saaneet olla matkaesitteiden ulkopuolella.

Lobos on tuliperäisesti syntynyt saari, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Fuerteventuran pohjoisosan keskuksesta Corralejosta. Pinta-alaltaan Isla de Lobos on pieni, noin 4,6 neliökilometriä. Hallinnollisesti saari kuuluu La Olivan kuntaan.

Lobos on ollut asumaton luonnonsuojelualue vuodesta 1982 lähtien. Saarella on muun muassa laguuni ja 127 metriä korkea tulivuoren kaldera eli tulivuoren romahtamisesta syntynyt kulhon muotoinen tuliperäinen muodostuma.

Kasvilajeja saarella on yli 130. Sitä ei hevillä uskoisi, sillä saaren kuumaisema näyttää päällisin puolin niin karulta, ettei siellä mitään viherpeukalon paratiisia luulisi kohtaavan.

Lobosilla ei ole palveluja tarjolla. Vaikka saarta mainostetaan asumattomana, on sen eteläpäässä pieni kylä. Jonkinlainen vaatimaton ravintola siellä näytti olevan. Tiedä sitten kenelle se on tarkoitettu, ellei sitä mitenkään mainostetakaan.

Isla de Lobosille, joka tarkoittaa susien saarta, pääsee Corralejon satamasta yhteysaluksella. Edestakainen biljetti maksoi viisitoista euroa.

Saarella kiertää yhdeksän kilometrin mittainen patikointireitti. Sekavan viitoituksen takia kävelimme summamutikassa muutaman kilometrin siellä täällä. Paahtavassa helteessä se riittikin  minulle varsin hyvin - etenkin kun alkuviikon all inclusive -tarjonta painoi päälle. Vettäkin oli mukana aivan liian pieni pullollinen, vaikka normaalisti laukussa kulki mukana kahden litran tykki. 

Yhteysaluksella oli yllättävän paljon porukkaa ottaen huomioon, ettei karulla erämaasaarella ole mitään viihdykettä kuten vastapäätä Corralelon kaupungissa. Matkustajatkaan eivät olleet  Koijärveltä karanneen näköisiä lintu- ja luontobongareita, joihin Suomessa on tottunut.

Ihmettelin myös minne kaikki laivalla olleet nuoret naiset katosivat sen siliän tien kun alus saapui satamalaituriin. He tuskin menivät lintuja bongaamaan. Ehkä Lobosilla on auringonottoon houkuttelevia suojaisia poukamia, joita Fuerteventuran hiekoilla ei ole.

Paluulaivaa odotellessa ventovieraat ihmiset tervehtivät reippaasti minuakin. Suomessa kun ei ole pienintäkään vaaraa, että aurinkoa ottamassa olleet äiti ja tytär edes hymyilisivät. Nyt kuului vaan Hola! ja reipas kaksikko istui viereeni penkille. Aikamoisia kulttuurieroja.

Fuerteventura osa 4 - Päiväretki Lanzarotelle

Fuerteventuran Corralejosta ei ole pitkä matka naapurisaari Lanzarotelle. Jopa niin lyhyt, että Playa Blancan valkoiset talot erottuivat selvästi meren yli ilman silmälaseja kummempia apuvälineitä.

Katamaraanityyppiseen moottorialukseen ei niin vaan asteltukaan sisälle. Finnmatkojen opas muistutti edellispäivänä, että passi on syytä ottaa mukaan. Ja sitä tosiaan tarvittiin mennen tullen. Vaikka olimmekin Atlantilla emmekä Välimerellä, syynä menettelyyn lienevät turvapaikkaturistit, joita Suomeenkin on saapunut 33 000 sitten viime syksyn.

Fred Olsen Express -laivan kannella oli pirun kuuma. Lomaviikon kalleimmat ja sisältököyhimmät drinkit löytyivät sisäaulan baaritiskiltä. Kun alus porhalsi liikkeelle, en ollut uskoa miten kovaa niinkin iso vehje voi kulkea. Matkaa tehtiin parisenkymmentä minuuttia.

Lanzaroten saaren eteläisin lomakohde Playa Blanca tunnetaan rauhallisena kalastajakylänä, josta on vuosien saatossa tullut yksi saaren suosituimmista lomakohteista. Vain reilun 2 200 asukkaan kylässä eivät häiritse liikenneruuhkat tai massiiviset huvittelukompleksit.

Vietimme muutaman tunnin Playa Blancan mutkittelevalla rantabulevardilla. Kuppiloita oli joka lähtöön, eikä jano päässyt yllättämään. Edullisia ostoksia pystyi tekemään yllättävillä hinnoilla; kauan haaveilemani lakkimalli löytyi 5,90 eurolla. Kuvittelin vastaavasta saavan pulittaa moninkertaisesti. Kartonki tupakkaa irtosi 9,90 eurolla, eivätkä Suomessakin tunnetut savukemerkit paljon kalliimpia olleet.

Katselin myöhemmin kartasta, että Playa Blanca sijaitsee muutama kymmenen kilometriä etelämpänä kuin Puerto del Carmen, jossa lomailin talvella 2013. Se onkin yksi matkustelu-urani kohokohdista tähän saakka. Ylipäätään Lanzarote teki tuolloin suuren vaikutuksen karulla kauneudellaan ja luonnonihmeillään. 

Fuerteventura osa 3 - Saarikierros

Olen lomareissuillani innokas osallistumaan erilaisille matkatoimistojen järjestämille retkille. Niinpä tälläkin kertaa katselin jo hyvissä ajoin etukäteen millaista retkitarjontaa Finnmatkoilla on Fuerteventuralla.

Netistä silmäiltynä retkilista näytti vallan mainiolta. Mutta kuten usein käy, on tarjonta huomattavasti suppeampi kuin matkatoimiston sivut antavat ymmärtää. Tiedä sitten mikä moiseen on syynä. Kumminkin Fuerteventuran retkilistalla oli pari aivan pakollista juttua, jotka varasin mukavan Anni -oppaan kautta.

Ensimmäisenä vuorossa oli saaren kulttuuriin ja historiaan painottuva kokopäiväretki. Lisäkseni siihen osallistui isosta matkaporukastamme harmi kyllä vain yksi henkilö.

Matkatoimiston retkikuvaus piti aika hyvin kutinsa. 

Fuerteventura on tunnettu kymmenien kilometrien pituisista hiekkarannoistaan, mutta myös saaren keskiosissa on paljon nähtävää. Tämän retken aikana pääset tutustumaan kauniisiin kirkkoihin, maalauksellisiin taloihin ja mukulakivikujiin, aloe vera -viljelmiin sekä kanarialaisen alkuperäisväestön historiaan.

Matkalla näemme useita komeita patsaita korkeimmilla paikoilla. Nämä patsaat kuvaavat guanchien kuninkaita. Guanchit olivat Kanariansaarten alkuperäiskansaa.

Muutamia päivän pysähdyspaikkoja ovat Betancuria, saaren ensimmäinen pääkaupunki, ja Pajara, joka on tunnettu Fuerteventuran kauneimpana kylänä. Kylässä on kirkko, jonka seinäkoristeissa näkyy vaikutteita azteekeista. 

Tiscamanitan kylän tuulimyllymuseossa näet, kuinka gofioa valmistetaan sekä maistelemaan gofiokakkuja, joita saarella on leivottu jo guanchien aikana.

Ajuyissa nautimme lounaan ja käymme alueen luolissa.

Käytössämme oli iso bussi, jossa oli suomalaisturisteja vain kourallinen. Loput olivat tanskalaisia, eikä heitäkään ollut paljon enempää. Toisen, täpötäyteen autoon auhdettiin kaikki ruotsalaiset. Bussit ajelivat peräkanaa, mutta kumminkin sen verran oli hajurakoa, ettemme olleet aivan samaan aikaan tukkimassa kohteita.

Päivän aikana pysähdyttiin moneen mielenkiintoiseen paikkaan. Ehdottomasti komein nähtävyys oli Fuerteventuran länsirannikolla sijaitsevan Ajuyn kalastajakylän luolat. Läheinen rantakin oli siitä erikoinen, että se on ainoa mustahiekkainen lajissaan koko saarella.

Luolille ei huonojalkaisilla ollut mitään asiaa, eikä myöskään kovin huonokuntoisillakaan. Polku ylhäällä vuoren päällä oli sen verran kivinen ja muhkurainen. Onneksi aikataulu ei ollut kovin tiukka, joten päivän tärkeimmän nähtävyyden ehti koluta läpi melko ruhtinaallisessa ajassa. Maisemat olivat kautta linjan todella upeat.

Ajuyn luolissa on tarinan mukaan viihtynyt aikoinaan merirosvoja. Enpä lainkaan ihmettele moista.

Pajaran idyllisessä kylässä oli matkaohjelmassa mainittu kirkkovisiitti. Löysin kumminkin kyläraitilta paljon mielenkiintoisempaakin katseltavaa.

Näköalapaikkapysähdyksiä oli päivän aikana kaksi. Opas kertoi, että Fuerteventuralla elää peräti noin 80 000 maaoravaa. Eläimistä on tullut varsinainen riesa, koska ne tunkevat asutuskeskuksiin. Siksi oravien ruokkiminen taukopaikoilla oli ankarasti kielletty. Siitä muistutettiin oikein liikennemerkein.

Näköalapaikkojen nimet unohtuvat yleensä samalla kun bussin ovi sulkeutuu ja matka jatkuu. Maaoravapaikan nimeä en enää muista, mutta myöhemmin päivällä stoppina oli Mirador Corrales de Guize, jossa kökötti massiivisia patsaita. Ne esittivät Fuerteventuran alkuperäisasukkaiden guanchien kuninkaita.

Kolme vuotta sitten Lanzarotella kävin erään retken yhteydessä aloe vera -farmilla. Saarikierrokseen Fuerteventuralla sisältyi vähän vastaava visiitti paikallisella tehtaalla.

Aloe vera on aaloeihin kuluva mehikasvi, jolla on paksut mehevät lehdet, joista kasvi on tunnetaan. Aloe vera muodostuu tikarimaisista, kovista vihreistä lehdistä, jotka kasvavat kasvin keskeltä ruusukkeena siten, että täysikasvuiset lehdet suojaavat uusia versoja. 

Aaloen lehdet sisältävät yli 99 prosenttia vettä, ja ne voivat kasvaa 60–90 senttimetriä pitkiksi. Lehden halkaisija on 7,5–10 senttimetriä tyvessä ja paino on 1,5–2 kiloa. Kasvi on korjuuvalmis 3–4 vuoden ikäisenä. Lehtien sisus on rakenteeltaan geelimäistä ja sitä voi käyttää ulkoisesti ja sisäisesti moniin vaivoihin.

Aaloeita on yli 300 lajia, mutta vain muutamalla niistä on hyödyllisiä terveyteen vaikuttavia ominaisuuksia. Tehokkain niistä on lääkeaaloe. Lääkeaaloe tulee neljässä vuodessa korjuukelpoiseksi, jolloin sen lehtien sisällä oleva hyytelö kerätään talteen, säilötään ja pullotetaan. Näin saatu tuote on mahdollisimman suuressa määrin luonnonmehun kaltaista. Aaloehyytelöä voidaan nauttia sisäisesti sen ravintoarvon hyödyntämiseksi. Sitä voidaan myös yhdistää muihin aineisiin, jolloin sitä käytetään paikallisena voiteena ihonhoitoon ja sen parantamiseksi.

Aloe vera -tehtaan johtoportaaseen kuulunut mies kertoi, että hänellä oli 30 vuoden ajan pitkä ja paksu tukka. Vuosi sitten miehellä todettiin syöpä, jonka seurauksena hiukset lähtivät. Aloe veran nauttimisen johdosta hänellä on taas tukka päässä ja syöpäkin onneksi poissa.

Luonnollisesti viljelijät höpöttävät jonkun verran omiaan showmiehen elkein myynnin edistämiseksi, mutta tuskinpa kaveri aivan palturiakaan puhui. Tiedä sitten onko hän nauttinut tuotteita sekä ulkoisesti ja sisäisesti, mutta aloe vera sopii kumpaankin käyttöön. Tukkakin näytti jälleen kasvavan ja olevan vahvaa laatua.

Tiscamanitan kylässä sijaitsi tuulimyllymuseo. Yllätyksekseni opas kertoi, että myllärit ovat ennen vanhaan asuneet perheineen myllyissä. No, jollei kämppä mitään luksusta ollut, niin ainakin oli lyhyt työmatka.

Tuulimyllykierroksen, jollainen ei sääntö-Suomessa olisi mennyt kirveelläkään läpi puutteellisten kaiteiden ja notkuvien rakenteiden takia, jälkeen oli aika siirtyä maistelemaan paikallista herkkua. Gofio-kakkua on leivottu ammoisista ajoista lähtien ja se on ollut kanarialaisille tärkeä ravinnonlähde pula-aikoinakin.

Leipomisdemonstraation antanut nainen ei kauan taikinakulhoaan survonut, kun pöydällä oli jo valmiina syömistä odottava kakku. Kypsennysvaihe uunissa puuttui kokonaan, joten hätäisempikin ehtii nopeasti tehdä itselleen vaikka iltapalaa television ääreen jos siltä tuntuu. Ohjetta en kumminkaan muista. Ainakaan sokeria ei kakusta puuttunut.

Saarikierros oli varmasti koko lomaviikon suola. Taas oppi paljon paikallisesta kulttuurista ja näki komeita maisemia.