Fuerteventura osa 3 - Saarikierros

Olen lomareissuillani innokas osallistumaan erilaisille matkatoimistojen järjestämille retkille. Niinpä tälläkin kertaa katselin jo hyvissä ajoin etukäteen millaista retkitarjontaa Finnmatkoilla on Fuerteventuralla.

Netistä silmäiltynä retkilista näytti vallan mainiolta. Mutta kuten usein käy, on tarjonta huomattavasti suppeampi kuin matkatoimiston sivut antavat ymmärtää. Tiedä sitten mikä moiseen on syynä. Kumminkin Fuerteventuran retkilistalla oli pari aivan pakollista juttua, jotka varasin mukavan Anni -oppaan kautta.

Ensimmäisenä vuorossa oli saaren kulttuuriin ja historiaan painottuva kokopäiväretki. Lisäkseni siihen osallistui isosta matkaporukastamme harmi kyllä vain yksi henkilö.

Matkatoimiston retkikuvaus piti aika hyvin kutinsa. 

Fuerteventura on tunnettu kymmenien kilometrien pituisista hiekkarannoistaan, mutta myös saaren keskiosissa on paljon nähtävää. Tämän retken aikana pääset tutustumaan kauniisiin kirkkoihin, maalauksellisiin taloihin ja mukulakivikujiin, aloe vera -viljelmiin sekä kanarialaisen alkuperäisväestön historiaan.

Matkalla näemme useita komeita patsaita korkeimmilla paikoilla. Nämä patsaat kuvaavat guanchien kuninkaita. Guanchit olivat Kanariansaarten alkuperäiskansaa.

Muutamia päivän pysähdyspaikkoja ovat Betancuria, saaren ensimmäinen pääkaupunki, ja Pajara, joka on tunnettu Fuerteventuran kauneimpana kylänä. Kylässä on kirkko, jonka seinäkoristeissa näkyy vaikutteita azteekeista. 

Tiscamanitan kylän tuulimyllymuseossa näet, kuinka gofioa valmistetaan sekä maistelemaan gofiokakkuja, joita saarella on leivottu jo guanchien aikana.

Ajuyissa nautimme lounaan ja käymme alueen luolissa.

Käytössämme oli iso bussi, jossa oli suomalaisturisteja vain kourallinen. Loput olivat tanskalaisia, eikä heitäkään ollut paljon enempää. Toisen, täpötäyteen autoon auhdettiin kaikki ruotsalaiset. Bussit ajelivat peräkanaa, mutta kumminkin sen verran oli hajurakoa, ettemme olleet aivan samaan aikaan tukkimassa kohteita.

Päivän aikana pysähdyttiin moneen mielenkiintoiseen paikkaan. Ehdottomasti komein nähtävyys oli Fuerteventuran länsirannikolla sijaitsevan Ajuyn kalastajakylän luolat. Läheinen rantakin oli siitä erikoinen, että se on ainoa mustahiekkainen lajissaan koko saarella.

Luolille ei huonojalkaisilla ollut mitään asiaa, eikä myöskään kovin huonokuntoisillakaan. Polku ylhäällä vuoren päällä oli sen verran kivinen ja muhkurainen. Onneksi aikataulu ei ollut kovin tiukka, joten päivän tärkeimmän nähtävyyden ehti koluta läpi melko ruhtinaallisessa ajassa. Maisemat olivat kautta linjan todella upeat.

Ajuyn luolissa on tarinan mukaan viihtynyt aikoinaan merirosvoja. Enpä lainkaan ihmettele moista.

Pajaran idyllisessä kylässä oli matkaohjelmassa mainittu kirkkovisiitti. Löysin kumminkin kyläraitilta paljon mielenkiintoisempaakin katseltavaa.

Näköalapaikkapysähdyksiä oli päivän aikana kaksi. Opas kertoi, että Fuerteventuralla elää peräti noin 80 000 maaoravaa. Eläimistä on tullut varsinainen riesa, koska ne tunkevat asutuskeskuksiin. Siksi oravien ruokkiminen taukopaikoilla oli ankarasti kielletty. Siitä muistutettiin oikein liikennemerkein.

Näköalapaikkojen nimet unohtuvat yleensä samalla kun bussin ovi sulkeutuu ja matka jatkuu. Maaoravapaikan nimeä en enää muista, mutta myöhemmin päivällä stoppina oli Mirador Corrales de Guize, jossa kökötti massiivisia patsaita. Ne esittivät Fuerteventuran alkuperäisasukkaiden guanchien kuninkaita.

Kolme vuotta sitten Lanzarotella kävin erään retken yhteydessä aloe vera -farmilla. Saarikierrokseen Fuerteventuralla sisältyi vähän vastaava visiitti paikallisella tehtaalla.

Aloe vera on aaloeihin kuluva mehikasvi, jolla on paksut mehevät lehdet, joista kasvi on tunnetaan. Aloe vera muodostuu tikarimaisista, kovista vihreistä lehdistä, jotka kasvavat kasvin keskeltä ruusukkeena siten, että täysikasvuiset lehdet suojaavat uusia versoja. 

Aaloen lehdet sisältävät yli 99 prosenttia vettä, ja ne voivat kasvaa 60–90 senttimetriä pitkiksi. Lehden halkaisija on 7,5–10 senttimetriä tyvessä ja paino on 1,5–2 kiloa. Kasvi on korjuuvalmis 3–4 vuoden ikäisenä. Lehtien sisus on rakenteeltaan geelimäistä ja sitä voi käyttää ulkoisesti ja sisäisesti moniin vaivoihin.

Aaloeita on yli 300 lajia, mutta vain muutamalla niistä on hyödyllisiä terveyteen vaikuttavia ominaisuuksia. Tehokkain niistä on lääkeaaloe. Lääkeaaloe tulee neljässä vuodessa korjuukelpoiseksi, jolloin sen lehtien sisällä oleva hyytelö kerätään talteen, säilötään ja pullotetaan. Näin saatu tuote on mahdollisimman suuressa määrin luonnonmehun kaltaista. Aaloehyytelöä voidaan nauttia sisäisesti sen ravintoarvon hyödyntämiseksi. Sitä voidaan myös yhdistää muihin aineisiin, jolloin sitä käytetään paikallisena voiteena ihonhoitoon ja sen parantamiseksi.

Aloe vera -tehtaan johtoportaaseen kuulunut mies kertoi, että hänellä oli 30 vuoden ajan pitkä ja paksu tukka. Vuosi sitten miehellä todettiin syöpä, jonka seurauksena hiukset lähtivät. Aloe veran nauttimisen johdosta hänellä on taas tukka päässä ja syöpäkin onneksi poissa.

Luonnollisesti viljelijät höpöttävät jonkun verran omiaan showmiehen elkein myynnin edistämiseksi, mutta tuskinpa kaveri aivan palturiakaan puhui. Tiedä sitten onko hän nauttinut tuotteita sekä ulkoisesti ja sisäisesti, mutta aloe vera sopii kumpaankin käyttöön. Tukkakin näytti jälleen kasvavan ja olevan vahvaa laatua.

Tiscamanitan kylässä sijaitsi tuulimyllymuseo. Yllätyksekseni opas kertoi, että myllärit ovat ennen vanhaan asuneet perheineen myllyissä. No, jollei kämppä mitään luksusta ollut, niin ainakin oli lyhyt työmatka.

Tuulimyllykierroksen, jollainen ei sääntö-Suomessa olisi mennyt kirveelläkään läpi puutteellisten kaiteiden ja notkuvien rakenteiden takia, jälkeen oli aika siirtyä maistelemaan paikallista herkkua. Gofio-kakkua on leivottu ammoisista ajoista lähtien ja se on ollut kanarialaisille tärkeä ravinnonlähde pula-aikoinakin.

Leipomisdemonstraation antanut nainen ei kauan taikinakulhoaan survonut, kun pöydällä oli jo valmiina syömistä odottava kakku. Kypsennysvaihe uunissa puuttui kokonaan, joten hätäisempikin ehtii nopeasti tehdä itselleen vaikka iltapalaa television ääreen jos siltä tuntuu. Ohjetta en kumminkaan muista. Ainakaan sokeria ei kakusta puuttunut.

Saarikierros oli varmasti koko lomaviikon suola. Taas oppi paljon paikallisesta kulttuurista ja näki komeita maisemia.