Nautelan- ja Juntolankosket maaliskuussa

Viime sunnuntaina suuntasimme Mika Sunttu Sundellin kanssa Nautelankoskelle. Paikka sijaitsee Liedon asemalla, ollen Aurajoen kahdeksas ja pisin koski. Pituutta sillä on 600 metriä ja putouskorkeus 16,9 metriä.

Tällä kertaa vesi ei juurikaan lorissut, eikä varsinkaan kuohunut. Viime joulukuussa, jolloin kävin siellä edellisen kerran, oli aivan toisenlainen meininki. Kosken pauhu kuului tuolloin ylös parkkipaikalle saakka. Mutta maisema oli komean talvinen.

Luontokuvaajia oli lisäksemme liikkeellä jonkun verran. Eikä mikään ihme, päivä oli todella hieno ja miljöö mitä mahtavin kuvauspuuhia varten. Kosken alajuoksulla oli tallailtu paljonkin lumen ja jään päällä. Siksi siihen uskalsi mennä ilman olettamusta, että kohta tästä tippuu läpi.

Nautelankoskelta matka jatkui Liedon kautta Paimioon. Juntolankosken vuonna 1920 valmistunut voimalaitos on massiivisen näköinen rakennelma. Kuulin paikasta ensimmäisen kerran viime joulukuussa, jolloin siellä myös kävin. Silloin keli oli todella kehno tähän reissuun verrattuna.

Oikea tienhaara oli ensin hieman haussa. Lumitöissä ollut isäntämies avitti sen verran, että neuvoi kääntymään Kauppilantien kohdalta oikealle. Siellähän Juntolankoski jo häämöttikin.

Joulukuusta poiketen, oli voimalaitolsen muutaman sadan metrin mittainen tie aurattu ja jopa hiekoittettu. Viimeksi jouduimme rämpimään polvia myöten umpihangessa, mutta nyt pääsi autolla perille saakka.