Amerikkalainen W.A.S.P. -orkesteri konsertoi Turun Logomossa viime perjantaina, 19. lokakuuta.
W.A.S.P. on vuonna 1982 perustettu yhdysvaltalainen heavy metal -yhtye. W.A.S.P. tuli tunnetuksi 1980-luvulla kiistanalaisista psykodraamanäytöksiä ja shock rockia lähentelevistä konserteistaan sekä groteskeista sanoituksistaan, jotka usein käsittelivät seksiä, väkivaltaa ja okkultismia.
W.A.S.P. on kokenut lukuisia jäsenvaihdoksia noin 30-vuotisen olemassaolonsa aikana ja yhtyeen laulaja-kitaristi (ja entinen basisti) Blackie Lawless on ollut ainoa pysyvä jäsen yhtyeen perustamisesta asti. Nykyisin monet mieltävätkin W.A.S.P.:n lähinnä Lawlessin sooloprojektiksi. (Wikipedia)
W.A.S.P. vuonna 1984.
Olen nähnyt bändin muistaakseni neljä kertaa aikaisemminkin. Niistä peräti kolme kertaa Turussa.
Keväällä 2004 W.A.S.P. veti Caribian tupaten täyteen. Lämmittelybändinä toimi brittiläinen Dragonforce. Muistan tuolloin ihmetelleeni bändin valtavaa suosiota, joka tuli himpun verran yllätyksenä. Caribian salissa rynni kolmisen tuhatta ihmistä, vaikka yhtyeen kultavuosista oli melkein parikymmentä vuotta aikaa.
Down by The Laiturissa W.A.S.P. on esiintynyt 2008 ja 2011. Niistä ensimmäinen oli minulle merkittävämpi, joskaan keikat eivät pahemmin toisistaan poikenneet. Bändi kiinnosti DBTL-alueellakin paria tuhatta henkeä pelkästään yksinään.
Perjantainen Logomon keikka oli ensimmäinen kerta, kun olin rakennuksessa musiikkia kuuntelemassa. Heinäkuussa kävin Turku -valokuvanäyttelyssä ja mietin missä päin konserttisali mahtaa olla. Eri ovesta sinne näköjään mentiin, piti vaan kiertää rakennuksen toiselle puolelle.
Iltayhdeksän jälkeen konserttisalin aulassa oli valtava kuhina. Porukkaa oli ainakin tuhat juomassa kaljaa ja seisoskelemassa lattian tukkeena. Minulla ei ollut hajuakaan mistä salin puolelle pääsi, eikä oikein mistään muistakaan systeemeistä. Paikka nimittäin on valtavan kokoinen.
Mistä lie valtaosa konserttivieraista saapunutkaan, kun tuttuja näkyi yllättävän vähän väkimäärään verrattuna. Aika kirjavan näköistä vipeltäjää oli joukossa.
Keski-ikä oli standardirokkikeikkaa korkeampi, ehkä jopa noin 40 vuotta. Olihan W.A.S.P. monille ikäisilleni merkittävä osa 80-lukua. Kadonneen nuoruutensa etsijöitä tällaisissa tapahtumissa yleensä riittää paljonkin. Minulla se ei ole koskaan pois lähtenytkään.
Kun W.A.S.P. tuli Suomessa julkisuuteen syksyllä 1984, olin yläasteen 8. luokalla ja 14-vuotias. Bändin samanniminen debyytti-lp ilmestyi tuolloin. Hittimittarissa näytettiin I Wanna Be Somebody -musiikkivideo. Bändi kävi kolmella keikalla Suomessa loppuvuonna -84.
W.A.S.P. kolahti tuolloin melko kovaa. Olin jo kuunnellut heviä aktiivisesti puolisentoista vuotta, ja yhtyeestä tuli yksi suosikeistani Kissin, Mötley Crüen, Rainbowin, Black Sabbathin, Dion, Whitesnaken, Motörheadin, Ozzy Osbournen, Iron Maidenin ja muiden ohella. Ensi talvena tuleekin kuluneeksi 30 vuotta kun hevi-innostukseni alkoi.
W.A.S.P.:in esikoislevy on yhä bändin paras tekele. Sillä ei huonoja kappaleita ole. I Wanna Be Somebodyn ohella L.O.V.E. Machine, (Sleeping) In The Fire ja On Your Knees esimerkiksi ovat yhä täysin relevantteja biisejä. Kaikki nuo myös kuultiin Logomon keikalla.
Miesvoittoista yleisöä Logomossa.
Orkesterin settilista oli muutenkin 80-lukupainoitteinen. Keikka oli jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäisessä tuli kaikki olennaiset vanhat hitit. Sitten vuorossa oli 1992 ilmestyneen The Crimson Idol -levyn muistelu. Lätty täytti tänä vuonna 20 vuotta ja sitä juhlistetaan tällä kiertueella.
The Crimson Idol -medley oli melkoinen tunnelmanlatistaja. Puolet väestä kipitti ulos tupakalle kun medley alkoi. Taustalla olleille videoscreeneille heijastui Martin Luther Kingin saarnaa ja muuta amerikkalaista historiaa, joista suomipoika en niin tajua eikä välitäkään. Enemmän kuitenkin kuin jenkit itse.
W.A.S.P.:in johtaja Blackie Lawless sen sijaan on hauskapidon ohella melkoinen julistaja, joka jo 80-luvun puolivälissä pisti senaattorien vaimoille kampoihin, kun nämä halusivat varoitustarroja hevilevyjen kansiin.
Konsertin kolmas osuus alkoi rumpusoolosta. Tässä vaiheessa olin jo kivunnut katsomoon istumapaikalle. Se olisi pitänyt tehdä jo huomattavasti aikaisemmin. En vaan tiennyt, että sinne pääsee tavallisella lipulla. Ainakin kolme tuttuanikin kuvitteli näin.
Ylhäältä katsomosta oli herkkua katsella lavan tapahtumia ja vellovaa yleisömerta. Koipien puutuminenkin oli enää muisto vain. Seuraavalla Logomo -käynnillä pitääkin suunnata oitis ylös katsomoon, eikä ihmetellä kentällä.
Näkymä lavalle oli hyvä. Jopa niin hyvä, että huomasin heti keikan alkuvaiheilla, ettei homma nyt oikein mene kuten pitäisi. Bändi nimittäin soitti osan biiseistä playbackina! Siis musiikki tuli nauhalta, orkesteri vaan oli soittavinaan.
Kun esimerkiksi L.O.V.E. Machine kulki niin täysin levymuotonsa mukaan, kiinnitin huomiota rumpaliin. Hän mäiski melkein oikein, muttei ihan pysynyt tahdissa.
Wild Childin aikana Blackien laulu tuli nauhalta. Mies ei joka kerta ehtinyt mukaan oikeissa kohdissa. Kerran hän jumitti rumpukorokkeen kohdalla kun laulu alkoi. Suunsa oli kiinni ja mikrofoni parin päässä. Silti laulu raikasi reteesti!
Osa kappaleista tuli nähdäkseni kuitenkin oikeasti livenä. Esimerkiksi yhtyeen suurin hitti I Wanna Be Somebodyyn oli sovitettu yleisönlaulatuskohtia ja biisiä muutenkin venytetty ja vanutettu.
Huomioni jälkeen tunnelmani kumminkin latistui sen verran, että loppukeikka meni lähinnä odotellessa milloin tämä oikein loppuu. Hyviä biisejä tuli rutkasti, mutta ilmassa leijui petoksen maku. Perkele, oikea rokkibändi ei tee näin!
Sunnuntain Turun Sanomia lukiessani tuntui oudolta. Kirjoittaja kun hehkutti innoissaan W.A.S.P.:in keikkaa. Salissa oli hänen mukaansa vallinnut "lähes hurmoksellinen tunnelma". Kaikki oli muutenkin yltiöpositiivista. Tuli mieleen, että mahdoimmeko olla samalla keikalla?
W.A.S.P.:in settilista Logomossa kuten tässäkin http://www.setlist.fm/setlist/wasp/2012/the-circus-helsinki-finland-2bdd04ae.html
Waspin voimavara on aina ollut Blackien ääni, ja jos se tökkii, niin tökkii koko homma. Harmi, jos täytyy nauhalta vetää.
VastaaPoistaHa-haa suurin osa entisistä hevipoppoista sortuu samaan..siis playbackiin :). Ja sää oot siis myös tullut vanhaksi kun istumapaikka tuntuu mukavammalta :D, sama vika nykyään. Meikkä ei ole Waspia käynyt kattomassa vuoden -84 hämeenlinnan keikan jälkeen ja vissiin hyvä niin..pysyy muistot kivempina..silloin veri ja höyhenet vaan pöllysi :).
VastaaPoistaLapsellista teatteriahan tuo on koko touhu alusta loppuun, naurettavine halloween-kuteineen.
VastaaPoistaEipä siis yllätys jos sortuvat kusettamaan yleisöä mm. levyiltä tulevin esityksin.
Se siitä "live keikasta"... yleisölle varmaan positiivinen kokemus.
Olin tuolla minäkin. Täytyy sen verran korjata virheellistä tietoa, että Blackien ääni ei todellakaan tullut nauhalta. Wild Childin tietyt kohdat lauloi tapansa mukaan basisti Mike Duda, ei suinkaan nauha. Näitä voi YouTubestakin katsoa jos haluaa tarkistaa asian.
VastaaPoistaBlackien ääni oli selvästi paremmassa kunnossa kuin vaikkapa parin kesän takaisella DBTL-keikalla tai Caribian keikalla 2004. Muut jäsenet tukevat välillä taustalauluissa, mutta mitään playbackia ei sekä laulun että soiton osalta kuultu. En tiedä, mistä kaukaa tämä erikoinen havainto rumpalista on tehty, mutta ainakin minä ja levyttänyt muusikkotaustainen ystäväni olimme varsin lähellä lavaa, josta oli hyvä ja suora näköetäisyys soittajiin koko ajan. Me emme mitään soittajien playbackia havainneet ja ennenkuulumatontahan sellainen olisikin.
Crimson Idol -medley oli keikan liki parasta antia ja hieno veto, onhan kyseinen levy WASPin parhaimmistoon kuuluva ja sen tarina on varsin koskettava ja dramaattinen. Tarinan aikana pyöritettiin videoruuduilla tämän albumin pohjalta filmattua lyhytelokuvaa, mikä toi oman hienon lisänsä musiikkiin. Joka festarilla kuulee WASPilta ne samat (sinänsä loistavat) klassikkobiisit, nyt oli kerrankin tarjolla jotain vähän erilaista. Se on sääli, jos osa yleisöstä ei sitä arvostanut ja lähti ulos tupakalle. Ehkä tupakalle lähtijöiden kannattaisi keskittyä WASPin osalta niihin kolmen vartin festarivetoihin? Niissä ei tule yllätyksiä.
Videomateriaali toi muutenkin hyvän lisän keikkaan, sekä vanhat promovideot että biisien aiheisiin sopivat historialliset pätkät tapahtumista ja henkilöistä, jotka kuuluvat yleissivistykseen kuten Martin Luther King ja Abraham Lincoln (sekä Spinal Tap). Hyvä idea WASPilta taustoittaa mm. Headless Childrenia taustalla pyörineellä "minidokkarilla", joka sopi biisin sanoituksiin.
Turun Sanomien juttua en ole lukenut, mutta jos siellä on kehuttu yltiöpositiivisesti, niin ihan oikeassa olivat. Tämä oli minulle muistaakseni kuudes WASP-keikka, ja rankkaisin tämän vähintään Caribian keikan rinnalle tai mahdollisesti jopa parhaaksi näkemäkseni WASP-keikaksi. Hurmoksellisuutta oli ainakin edempänä ja permannolla, Logomon takaosien istumakatsomoista en tietysti mene takuuseen. Mutta jokainen keikkakokemus on tietysti erilainen, ja tunnelma riippuu monesta asiasta, joten mitään yhtä totuutta ei tietysti ole olemassakaan.
Kiitos kommenteista!
VastaaPoistaSiinä oli sekä vastaan että puolesta. Jussin näkemykset poikkeavat kovasti omistani, mutta pysyn kannassani kuin kivi.
Näistä WASPin playbackeista olen ennenkin kuullut, joten asia ei ole mitenkään Jussin mainitsemaa "ennenkuulumatonta". En ehkä vaan halunnut uskoa asiaa todeksi, kunnes sattui näin "hyvin" omalle kohdalle.
Mutta kuten Sini tuossa yllä kirjoitti, on se nykyään yleistä hevibändien (ja miksei muidenkin) kohdalla. Se, että sen näin räikeästi huomaa esimerkiksi Blackien lauluosuuksien kohdalla, tuppaa vaan ketuttamaan.
Kompaan Jussia tässä 100% enkä ymmärrä Kimmon "nillitystä". Jos Kimmon "tieto" playbackista perustuu osin kuulopuheisiin eikä raakoikin faktoihin niin sellainen pitää jättää omaan arvoonsa.
VastaaPoistaItse olen WASP:in nähnyt laskujeni mukaan 15 kertaa ja tämän kiertueen keikka Helsingissä meni heittämällä parhaaseen kolmannekseen. Miinusta toki tulee liallisesta itsensä toistamisesta, erityisesti settilistasta, mutta keikka kokonaisuutena oli kaikessa energisyydessään nin mainio ettei tuosta huonoa saa tekemälläkään.
Crimson Idol taas on Waspin tuotannon ehdoton helmi, vaikkei se toki klassista debyyttiä pysty lyömään. Ei ole Kimmo tainnut koskaan vaivautua perehtymään kunnolla kyseiseen teokseen?
Mikäs siinä. Mielipiteensä on jokaisella. Tässä omani..
Kiitos kommentista!
VastaaPoistaMarko ja Jussi ovat molemmat kuuluja alan miehiä, eipä käy kiistäminen.
WASPin tai Blackien mahdollinen playback ei osaltani perustu mihinkään kuulopuheisiin, vaan silkkoihin näkö- ja kuulohavaintoihin, joita koin Logomossa. Aivan kuten tuossa leipätekstissä kirjoitankin.
Viiveitä esiintyy kyllä toisinaan suorissa tv-lähetyksissä, uutta jos tällä tavoin rokkikeikoilla. Kun laulaja on kaukana mikistä ja silti "laulaa", ei siinä enää ole niitäkään. Voi varmaan ollakin, että basisti "paikkasi" Blackieta välillä.
Tuttuni L. Helenius tuli kesken keikkaa juttelemaan. Hän sanoi, että "ihan kuin tuo tulisi playbackinä". Vastasin siihen, että "huomasin saman".
Crimson idol -cd on kyllä hyllyssä. Yhtään levyä väheksymättä, ei siitä lohkaistu keikkaosio oikein sopinut kokonaisuuteen. Hyvä jos silläkin lohkolla oli faninsa.
Harmi, jos blogikirjoitus kulminoituu nyt pelkkään "playbackiin". Pitäisi siitä luullakseni löytyä muutakin sisältöä.
Olen katsellut JuuTuubista Logomon videot, tuskin oli playbackia. Artikkelin kirjoittaja ei täysin ymmärrä. Jos L.O.V.E.Machine kulkee kuin levyllä, ei kai se nyt outoa ole. Hyh.On nuo hemmot sen verran kovia soittajia että rytmissä pysynevät. Kova meno, olisi pitänyt olla paikalla.
VastaaPoistaNiin. Artikkelin kirjoittaja ymmärtää aivan täysin mistä kirjoittaa. Kun silmät ja korvat toimivat, eikä veressä ollut tippaakaan alkoholia, ei playback-kohtien toteaminen kyseisellä keikalla vaatinut mitään Eisteinin kykyjä.
VastaaPoistaKirjoitin "Kun esimerkiksi L.O.V.E. Machine kulki niin täysin levymuotonsa mukaan, kiinnitin huomiota rumpaliin. Hän mäiski melkein oikein, muttei ihan pysynyt tahdissa.". Ei kai se outoa olekaan jos Love Machine kulki kuin levyllä, mutta kun rumpali ei pysynyt kajareista kuuluvan musiikin tahdissa, niin se oli outoa. Tai se oli sitä playbackia.
Haista sinä paska!
VastaaPoistaKiitos samoin. Kaikkia on vaikea miellyttää. Kuten miestä, joka ei uskalla edes kirjoittaa omalla nimellään, vaan rutisee anomyyninä. Oikein hyvää kevättä sinulle ja muista kuunnella paljon WASPia!
VastaaPoista