Muistoja Budapestista kesältä 2011

Ensi vuoden elokuussa tulee kuluneeksi 15 vuotta Unkarin Budapestin matkasta. Sen kesto oli kuusi päivää ja hinta nykymittapuulla vaivaiset 360 euroa. Samalla hinnalla ei pääse enää oikein minnekään. Syynä käytetään milloin koronaa, milloin Ukrainan sotaa ja milloin mitäkin. 

Matkanjohtajana toimi Matti Viki Vikström ja porukassa oli muistaakseni kymmenen osallistujaa. Vajaan viikon aikana kaupungista sai laajan käsityksen. 

Ohjelmistossa oli muun muassa myös Tonavan jokiristeily, vierailut Budapestin eläintarhassa ja vanhojen neuvostoaikaisten patsaiden hautausmaalla Momento Parkissa, metroajeluja, kauppahallissa asiointia, funikulaariajelu sekä Sankarien aukion patsaiden ihmettelyä. 

Yhtenä päivänä osa matkaseurueestamme kävi Euroopan suurimmilla musiikkifestivaaleilla Szigetissä. Se järjestettiin osin samaan aikaan lomamme kanssa. 

Vaikka seurueemme oli noinkin laaja, olin ainoa joka sairastui matkan jälkeen. Onneksi tosiaan vasta päivää myöhemmin kotona Turussa, sillä lentokentällä- ja koneessa olisi ollut tukalaa. 

Paska lensi viikon, kuumetta oli korkeimmillaan 39,5 ja lämpöä parisen viikkoa. Laihduin yksitoista kiloa. Piti jättää muutama loppukesän riento väliin, koska en halunnut olla löysät housuissa Tall Ships Racessa tai Vepsän Muinaistulien yössä. 

Syyksi moiseen paljastui kampylobakteeri, joka on yksi yleisimmistä ruokamyrkytyksen aiheuttajista. Kampylobakteeri tulee yleensä eläimistä, erityisesti siipikarjasta ja tarttuu ihmiseen huonosti kypsennetyn lihan, veden tai suoran kosketuksen kautta. Tiedä sitten mistä se minulle tuli, epäilen erästä katukeittiötä hotellimme lähistöllä. 

Kun koronahommat tulivat keväällä 2020 ajankohtaiseksi, totesin jollekin, ettei se voi kampylobakteeritartuntaa pahempaa olla. Kolme kertaa koronan sairastettuani voinen todeta, ettei ole lähelläkään.

Matkakuvista voi nähdä monia ulottuvuuksia. Huomasin sen karvaasti myöhemmin syksyllä. Eräs hauskaksi tarkoitettu otos, jossa kaksi isoa miestä ruokkii ahnaita kameleita Budapestin eläintarhassa, kääntyi aivan päälaelleen. 

Toinen miehistä, joka ei ollut edes kuvaa nähnyt, koki tulleensa verisesti loukatuksi. Joku oli kommentoinut hänelle, että "onpas sinulla iso maha siinä kamelikuvassa". Hän veti moisesta lausunnosta kauheat raivarit. Lisäksi kaveri kuvitteli, että nyt hän on pakki pystyssä "internetin etusivulla", jolloin koko komeus näkyy kaikkialla maailmassa Albaniasta Grönlantiin. 

Episodia päätyi sovittelemaan useampikin välikäsi. Että ei tämä sentään noin kauheaa ole ja koitetaanpa nyt vaan pitää rauha maassa. 

Olen tämän reissun jälkeen käynyt kerran Budapestissa, vuonna 2018. Kyseessä oli puhtaasti konserttimatka, mutta siihen saatiin sovitettua jonkun verran muutakin kulttuuria. Ajankohta oli marraskuu, ei ehkä paras mahdollinen lomakuu tuollakaan, mutta eipä se nyt hassumpikaan ollut. Aiheesta tarkemmin linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2019/04/budapestissa-osa-4-axel-rudi-pellin.html