Kreetan matka osa 1 - Rethymno Village Hotel

Olin toukokuussa viikon lomareissulla Kreetan saarella Kreikassa. Mukana matkassa oli työkaverini Kake Ahlroth, jonka kanssa olemme matkailleet aiemmin muun muassa Bulgariassa ja Turkissa. 

Matkanjärjestäjänä oli Top10 Matkatarjoukset, joka hieman harhaanjohtavasta nimestään huolimatta on matkatoimisto, eikä mikään kooste tarjouskohteista. Samaa firmaa olen käyttänyt muutaman kerran ennenkin, eikä järjestelyissä ole ollut moittimista. Hintaansa nähden heidän matkansa ovat varmasti halvimmasta päästä mitä tarjolla on. 

Reissu maksoi kaikkinensa kuutisen sataa euroa. Sisältäen suorat lennot Helsinki-Vantaalta Kreetan Haniaan, majoituksen, matkalaukut, lentokenttäkuljetuksen sekä ruuat ja juomat. 

Hotellimme oli Rethymnon kaupungin ulkopuolella sijaitseva Rethymno Village Hotel. Matkaa keskustaan oli eräiden tietojen mukaan seitsemän kilometriä, mutta kun taksin penkiltä seurasin matkantekoa, oli se mielestäni pitempi. 

Koska olimme liikkeellä toukokuun alkupuolella, Kreetan kesänkausi vasta starttaili. Paikkoja oli jo auki, mutta kolmen tähden hotellissamme olimme vuoden ensimmäinen turistiryhmä. Pian jälkeemme alkoi jengiä lapata paikalle enemmänkin. 

Top10 Matkatarjoukset-porukassa Kreetalle saapui tusinan verran ihmisiä, jotka kaikki majoitettiin samaan hotelliin. Sakkia oli muun muassa Oulusta, Helsingistä ja Nauvosta. 

Huoneemme oli avara ja sijainniltaan erinomaisessa paikassa. Ehkä kakkoskerros olisi ollut maantasoa parempi, mutta tästä osoitteesta oli vain parikymmentä metriä allasbaariin ja ihmisten ilmoille. Meteliä ei tainnut kuulua kuin yhtenä ehtoona, sekin lomaviikon loppupuolella. 

Näinkin kranttu ruokailija kuin minä sain aterioilla helposti lautasen täyteen. Sipuli- ja valkosipuli eivät näköjään Kreetalla ole mitään kansallisruokia kuten monessa muussa paikassa, joten ei tarvinnut alvariinsa varoa mitä lautaselle päätyy. 

Rethymno Villa Hotelia mainostettiin all inclusive-hotellina eli majoituspaketti sisältää ruuat ja juomat. Näin toki olikin, mutta juomapuoli tuotti karvaan pettymyksen. Elin sellaisessa kuvitelmassa, että imuroisin allasbaarissa esimerkiksi bacardicolaa illat pitkät, mutta mitä vielä. Tämän hotellin juoma-alluun eivät drinkit kuuluneet.  

Tarjolla oli vaahtoavaa kakkosolutta sekä takuulla maan halvinta puna- ja valkoviiniä. En koskenut moisiin litkuihin saapumispäivämme jälkeen. Sain sellaisen käsityksen, että porukallemme juotettiin viime syksystä jääneet tankit, jolloin vanhasta varastosta päästiin kätevästi eroon. 

Hotellin allasbaarin kaljahanat olivat olivat pohjanoteeraus. Yritin pari kertaa saada mukia täyteen, mutta hanoista tuli pelkkää vaahtoa. Laskeuduttuaan siitä jäi sentin liru mukin pohjalle. Juomalaseina oli kertakäyttöisiä pahvimukeja, joita esimerkiksi työpaikallani käytetään kahvikuppeina. 

Erään helsinkiläispariskunnan toinen osapuoli oli sen verran sinnikäs, että parin päivän treenauksen jälkeen hänen mukiinsa ei päätynyt vaahtoa ollenkaan. Kaveri kertoi nauttivansa kotipuolessakin kopan kaljaa päivässä, jonka ohessa kuluu kolme askia tupakkia. 

Hotellista oli kivenheitto Platanian rannalle. Kunhan ylitti maantien ja käppäili kaksi sataa metriä eteenpäin, niin oli jo perillä. 

Välimeri näytti eri puolensa viikon aikana. Paikoin oli niin armoton aallokko, ettei uimaan ollut mitään asiaa. 

Meri oli välillä rauhallinenkin. Auringonpalvojia ei vielä tässä vaiheessa kautta pahemmin ollut, mutta sentään jokunen uskaltautui veteenkin asti. Itsekin yritin eräänä päivänä uida, mutta tällainen isompikin äijä lenteli rantavedessä kuin kaarnavene.