Iso-Maisaari eli Maisaari on Naantalin eteläosassa Rymättylässä sijaitseva 190 hehtaarin kokoinen saari. Se on länsi-itäsuunnassa pitkulainen, noin neljä kilometriä pitkä ja puolisen kilometriä leveä kallioinen ja metsäinen saari.
Maisaari on Turun kaupungin ulkoilusaari, josta löytyy uimaranta, majoitustilaa, saunoja, venelaitureita, nuotiopaikkoja ja kioski-ravintola.
Olen käynyt Maisaaressa kymmenisen kertaa. Viime viikolla, kesälomani kolmannella viikolla, näin pääsi jälleen tapahtumaan. Mukana oli kaksi vanhaa kaveriani, Junnu ja Laatta, joilla heilläkin on molemmilla Maisaari-taustaa.
Rymättylän Haapalan rannasta lähtevä yhteysalus M/S Isla oli saanut väriä pintaansa sitten viime näkemän. Finnferriesin omistukseen siirtynyt laiva on nyt sinisen sijasta keltainen.
Maisaaren yrittäjä Patrik Qvartsrtöm sattui samaan laivaan pakettiautonsa kanssa. Mantereella tarvikehankintamatkalla käynyt Qvartsrtöm on pätevä kaveri, joka on vaimonsa kanssa ohjastanut saarta vuodesta 2017.
Toivottavasti Patrik saa jatkaa saaripomona jatkossakin, vaikka Turun kaupunki yrittikin pari vuotta sitten saada sekä Maisaaren ja että Pähkinäisten puikkoihin erästä huonomaineista raumalaisliikemiestä. Hanke onneksi torpattiin adressilla, jonka minäkin välittömästi allekirjoitin.
Maisaaressa majoituksenamme oli Nuotta-mökki. Se on hyväksi havaittu jo vuosia sitten. Olen ollut siinä useasti ennenkin.
Nuotta on sopivasti hieman syrjässä muista rakennuksista. Siellä saa olla omassa rauhassa. Terassi on iso ja sisälläkin hyvin tilaa.
Mökin takana on puucee, johon oli ilmestynyt merkillinen viritys pöntön päälle. En ole aiemmin moista nähnyt. Kertakäynti pömpelissä riitti. Tarpeen vaatiessa asioin vesivessassa päärakennuksen takana.
Maisaaren päärakennuksen kioski-ravintolassa on myynnissä thaimaalaista Leo-olutta. Sitä tuli maisteltua pullotolkulla kymmenisen vuotta sitten Thaimaan Phuketissa. Tuli oikein nostalginen olo olutta siemaillessa.
Maisa-saunassa kävimme molempina päivinä. Hölmöyttäni jahkailin varausten kanssa, joten pääsimme saunomaan tulopäivänä vasta kymmenen aikaan illalla. Seuraavana päivänä puolestaan jo iltapäivällä. Loppujen lopuksi kumpikaan kellonaika ei haitannut.
Jo menomatkalla kiinnitin huomiota M/S Islan kansipojan käytökseen, joka on kaukana ystävällisestä asiakaspalvelusta. Muuten mukavaan Maisaari-lomaan tulikin ikävä särö tämän sällin takia, joka sopisi paremmin majakanvartijaksi kuin ihmisten parissa työskentelemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti