Mäntyniemen Talvipäivät 2024

Lauantaina 9. maaliskuuta Turun Hirvensalossa Kesäkoti Mäntyniemessä vietettiin PAU:n Varsinais-Suomen osasto ry:n järjestämää Talvipäivää. 

En muista kuinka monta kertaa olen karkeloihin osallistunut, mutta veikkaisin luvun menevän kymmenen paremmalle puolelle. Paikalle minua on vetänyt etenkin makoisa murkina ja toki tuttujakin on ollut mukava tavata. 

Oikein vesi tirahtaa kielelle muistellessani ruokia, joita Mäntyniemessä on tarjottu Toukoniemen Leenan toimesta. Grillimestarienkaan taso ei ole vuosien varrella pahemmin heitellyt. 

Jokunen vuosi takaperin Talvipäivän viettoon kuului poniajelua. Ymmärrän hyvin, ettei hevosta ohjastajineen kannatta tuoda pariksi tunniksi paikalle, ellei sille löydy tarpeeksi käyttäjiä. Onpa perheiden pienimmille tarkoitettuun kärryyn joskus istahtanut hieman varttuneempikin henkilö. 

Muutama vuosi sitten eläköitynyt postimies Matti Vikströmin muisteli, että Mäntyniemessä on aikoinaan ollut peräti 190 ihmistä vastaavana päivänä. Muistan itsekin, että ainakin vuonna 2009 porukkaa oli todella paljon, parkkipaikkakin aurattu läheiselle pellolle. Hangessa seisoskeli pari liikenteenohjaajaakin.

Pulkan vetokilpailun ideoinut ja tuomaroinut Marko Koivumäki oli silminnähden tyytyväinen suuren suosion saaneeseen lajiin. Tyyli vaikutti osallistujilla olevan lähes identtinen. Kovimmat kilpailijat kiersivät radan alle minuuttiin! 

Lumitilanne ei 9. maaliskuuta ollut kovin ihmeellinen, mutta en usko sitä monen kaivanneenkaan. Takapakkia tuli viikkoa myöhemmin, jolloin Turun seudulla satoi yhtenä yönä 20-30 senttiä lunta. Sen rippeet alkavat tätä kirjoittaessani olla sulaneet. Kevättä odotellessa. 

Manserock-näyttelyssä

Aika kuluu nopeasti. Ehti vierähtää neljä viikkoa, ennen kuin sain toimeksi kirjoittaa helmikuisesta vierailustani Tampereelle Museokeskus Vapriikkiin. Pääkohteena oli Manserock-näyttely.

Huomasin mainoksen, jossa kerrottiin bussireissun Vapriikkiin toteutuvan mikäli osallistujia on vähintään kymmenen. Sen vertaa ei ikävä kyllä ilmaantunut, mutta homma kuitenkin toteutui. Tosin pienemmällä tila-autolla. Iso kiitos firmalle, joka viitsi lähteä kuljettamaan niinkin pientä porukkaa.

Alkuvuodesta paljon julkisuudessa paistatellut Manserock-näyttely oli käymisen arvoinen. Vapriikin kellaritiloissa laajalle levittäytyvä tamperelaisen rokin esittely oli monipuolinen ja hienosti koottu.

Vapriikki oli minulle aiemmin vain nimenä tuttu. Entinen tehdasrakennus Tammerkosken partaalla on kokenut renessanssin museokeskuksen muodossa. Talossa on useita pysyviä näyttelyitä, joista kiersin Postimuseon ja Luonnontieteellisen museon tilat. Myös Vuoden luontokuvat 2023 tuli katseltua läpi. 

Manserock-nimi juontaa kesään 1975, jolloin Juice Leskinen Coitus Int. ja Alwari Tuohitorvi lähtivät yhteiselle kiertueelle. Kiertueen nimi oli Manserock. 

Manserockin kulta-aikaa oli 1980-luku, jolloin huippusuosioon kohosivat Tampereen Ikurista ponnistanut Popeda ja naapurikunnasta Ylöjärveltä tullut Eppu Normaali. Myös Juice Leskinen eri bändikokoonpanoineen oli erittäin suosittu. 

Näyttely on toteutettu alan asiantuntijoiden kanssa. Ainakin Eppu Normaalin kitaristin ja tamperelaislevy-yhtiö Poko Rekordsissa työskennelleen Juha Torvisen mielipiteitä on kuunneltu. Torvinen on ehtinyt olla niin televisiossa kuin iltapäivälehdissäkin aiheen tiimoilta.

Ison osan näyttelystä on saanut Torvisen orkesteri. Juicella ja Popedallakaan ei ole neliöistä pulaa. Kaikki potentiaaliset manserokkarit Kasevasta Tabula Rasan kautta Ilonaan on huomioitu. 

Poko Rekords ja levykauppa Epe's kuuluvat nekin kiinteästi manserokkiin. Samoin musiikkilehti Soundi, jonka entisestä konkaritoimittajasta Juho Juntusesta olisi saanut olla laajempi oma osionsa. Mies kun on tehnyt satoja levynkansia, sarjakuvia, valokuvannut ja ollut keskeinen hahmo vuosikymmeniä. 

Pikku-Pukin promenadilla 12. maaliskuuta

Viime tiistaina töihin lähtiessäni nappasin kameran mukaan. Tarkoituksena käväistä jossain luontokohteessa päivän aherruksen päätteeksi. Littoisenjärvi oli mietintälistalla, mutta lopulta paikaksi valikoitui tuttu ja turvallinen Turun Ruissalo. 

Kevätaurinko paistoi iltapäivällä täydeltä terältä. Ajelin Kuuvaan katsomassa ovatko käärmeet jo heränneet talvihorroksestaan. Parkkipaikan lähellä on matelijoiden talvipesä, jonka partaalle saapastelin suurin toivein. 

Yhtään luikeroa en aluetta kierrellessäni nähnyt. Menneinä vuosina sieltä on saattanut bongata auringossa lämmitteleviä kyitä. Todennäköisesti olin liian aikaisin liikkeellä - parin viikon kuluttua pääsiäisenä tilanne saattaa olla toinen. 

Linkissä kuvia keväältä 2022, jolloin tärppäsi https://kaislatuuli.blogspot.com/2022/04/paasiaisluontoa-kuuvassa.html

Jotta Ruissalo ei olisi ollut hukkareissu, päätin kävellä Pikku-Pukin rantapromenadin päästä päähän. Se on komeiden pitsihuviloiden reunustama reitti, joka alkaa Ruissalon Kansanpuistosta. 

Onnistuin missaamaan Turun satamaan menossa olleen Baltic Princess-aluksen muutamalla minuutilla. Laivan ahteria ei paljon viitsinyt kuvata. Muuta liikennettä jäisellä merellä ei ollutkaan. 

Alempana kuvajonossa näkyvää keltaista merimerkkiä ihmetteli alan asiantuntijakin, joka Facebookin Ruissalon ystävät-ryhmässä sitä kommentoi. Hänen jos jonkun pitäisi kepin merkitys tietää. Yleensä sama kaveri selvittää välittömästi joka ikisen mereen ja vesiliikenteeseen liittyvän asian.

Saaronniemen jäällä 2. maaliskuuta

Lauantaina 2. maaliskuuta Turun Ruissalossa talvi näytti jo vähän olevan selätetty. Kävelytiet ja polut olivat pääosin sulia, mikä tuli minulle yllätyksenä. Tavallisesti esimerkiksi Kolkannokan polut ovat pitkään umpijäässä, koska kulkijat ovat tampanneet lumen piukkaan. 

Jonkun verran porukkaa haahuili jäälläkin. Omaan silmään moinen temppu näytti uhkarohkealta. Saaronniemen tuttu saunavalvoja kertoi huolestuneensa ja pirauttaneensa hätäkeskukseen jäillä liikkujista. Viranomainen oli kertonut, että pitää sitten soitella uudelleen jos joku tippuu jäihin. 

Ehkä pilkkijöillä on tietoa jäätilanteesta paremmin kuin tavallisella pulliaisella, mutta ihmettelen mikä ajaa heitä noin kauas rannasta? Eräskin sankari oli melkein laivaväylällä asti. Kai kalaa nousee lähempääkin rantaa, josta luulisi pääsevän helpommin turvaan jään pettäessä. 

Eniten ihmettelin jäälle rynnännyttä nelihenkistä perhettä. Isäntä ryhtyi pilkkimään, äiti ja lapset seurasivat toimenpidettä vierestä. Vaaralliselta näytti. Ehkä saunavalvojan soittoon olisi sillä kertaa reagoitu paremmin mikäli jää olisi pettänyt.