Saaronniemi 29. lokakuuta

Pitkän harmaan sateisen kauden jälkeen koitti ihme. Viime viikon sunnuntaina taivaalla näkyi outo valoilmiö, joka sai minut muuttamaan päivän suunnitelmia. Aurinko nimittäin porotti siihen malliin, että oli pakko lähteä luonnon helmaan. 

Samoilla aikeilla oli moni muukin. Turun Ruissalossa autoletka tuntui loppumattomalta. Saaren kärjessä Saaronniemessä oli kuitenkin hyvin parkkitilaa, eikä ihmisiäkään tarvinnut väistellä. 

Saaronniemessä kävi kuhina talviuimarien rampatessa saunan ja laiturin väliä. Ottamani kahluukuvat ovatkin pitkin viikkoa aiheuttaneet kysymyksiä miten jotkut tarkenevat hyiseen veteen. Harvemmin kai sup-lautailijoitakaan näkyy tähän vuodenaikaan. 

Ilma oli vaihteeksi häikäisevän hieno. Tällaista päivää tuskin tulee enää kuluvana vuonna. Samaa arveli eräs auringonpalvoja, johon olen törmännyt muutaman kerran hiekkarannalla camping-alueen takana. Kaveri on poikennut muista ulkoilijoista siten, että oli kyseessä sitten keväthanki tai lokakuun loppu, on hän sitkeästi istuskellut retkituolissaan aurinkoa ottaen. 

Ruskettunut mies on kova puhumaan. Tällä kertaa keskustelun aiheena olivat sään lisäksi muun muassa lähellä tepastellut sorsaparvi. Hän arveli, ettei kyseessä ole mikään pullasorsapopulaatio, koska linnut ovat niin arkoja. Pienestäkin ulkopuolisesta liikkeestä sorsat lehahtivat merelle, josta palasivat pian rantaan. 

Kellojen siirto aiheutti sen, että jo viideltä alkoi tulla hämärää. Auringonpalvoja pakkasikin kamppeensa tasan neljältä, mutta minä jäin vielä kiertelemään alueelle. Paras valo alkoi hiljalleen hiipua mailleen.