Kaislatuuli: Säpin majakka 150 vuotta

Sunnuntaina 11. kesäkuuta suuntana oli Porissa sijaitseva Kuuminainen ja siellä Salokankaan kalastajatila. Satamasta lähti kuljetus Säpin majakkasaarelle, jossa vietettiin majakan 150-vuotisjuhlallisuuksia.

Luvian ulkosaaristossa sijaitseva Säpin majakka on palvellut veneilijöitä vuodesta 1873 lähtien. Nykypäivänä majakka on automatisoitu ja sen 130 porrasta vievät uteliaat tornin huipulle asti. Läheisissä rakennuksissa toimivat Porin Lintutieteellisen yhdistyksen lintuasema ja Säppi 2000 ry:n matkaoppaiden tukikohta.

150 hehtaarin saarella elää villilampaita eli mufloneita ja perinnemaisemaa ylläpitää kesäisin ylämaankarja. Selkämeren kansallispuistoon kuuluvaa Säppiä hallinnoi Metsähallitus, joka on hiljattain kunnostanut sekä majakkaa että sataman Kruunumöljää eli kiviarkkilaituria.

Kun tuulisen merimatkan päätteeksi nousin Kala-Tommin paatista Knuunumöljälle, lensin ensitöikseni nokilleni loukkaamatta onneksi sen pahemmin, mutta jo valmiiksi kipeä isovarpaani sai tietysti tällin. Se puolestaan tarkoitti sitä, että olin yhä vähemmän innokas kävelemään kuin sen mikä oli pakollista. Niinpä 1,5 kilometrin luontopolkukin jäi väliin.

Majakkajuhlissa oli rento fiilis. Yllätyksenä tuli, että saarella vietettiin peräti kuusi tuntia. Olin ollut siinä uskossa, että homma hoituisi kolmessa tunnissa. Päivä kuitenkin kului yllättävän nopeasti ystävällisten porilaisten seurassa.

Entisen opettajan, lintumies Kari Mäntylän verkkoon tarttui hernekerttu. En ollut kai ennen moisesta tirpasta kuullutkaan. Mäntylän mukaan kyseessä oli vanha yksilö, jonka hän päätteli linnun siivistä.

Mäntylä on löytänyt saarelta myös todellisen harvinaisuuden. Vuonna 2007 rantaan huuhtoutui delfiinin raato, eikä sellaisia näillä vesillä usein nähdä.

Yli satapäisen sunnuntaiyleisön keränneen tilaisuuden järjestäjinä toimivat Väylävirasto, Metsähallitus, Säppi 200 ry, Reposaaren Metsästysseura ja Porin Lintutieteellinen yhdistys.

Nälkää saarella ei tarvinnut nähdä. Siitä pitivät huolen grillimakkara ja lohikeitto, joita sai nauttia ilmaiseksi. Lohisoppa oli makuelämyksenä täysi kymppi!

Heli Laaksonen on tuttu varmasti suurimmalle osalle suomalaisista. Länsimurteita puhuva runoilija asuu Lappi TL:ssä, joka nykyään kuuluu Raumaan. Minulle hänen leveä puheensa yhdistyy aina Laitilaan. Turun murre sen sijaan poikkeaa Helin puheesta, mutta todennäköisesti siksi sitä yleensä luullaan.

Heli opiskeli taannoin Piikkiön Tuorlassa luonto-oppaaksi. Säpissä hän veti puolitoistatuntisen, runoilla höystetyn lenkin, joka oli hauskasti nimetty Kuuden metrin luontoretkeksi. Joku jopa erehtyi luulemaan, että kierroksella liikutaan vain tuo kuusi metriä, mutta reviiri oli totta kai huomattavasti laajempi.

Kierroksen nimeä Laaksonen perusteli sillä, että kuuden metrin matkalla maastossa kuin maastossa on valtavasti elämää jos asiaa ruvetaan oikein tonkimaan. Hän ei sentään demonstroinut kaivamalla maata.