Elämää lummelammella 20. toukokuuta

Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha Ruissalossa on suosittu käyntikohde. Suurin osa vieraista suuntaa sisäpuutarhaan päärakennukseen tai pysyttelee sen ympäristössä ulkona. Hieman kauempana olisi tarjolla lammikoita, joissa kasvaa muun muassa lumpeita. Parina viime vuotena siellä on ollut vihersammakoita. 

Tarkempi lajimääritys on erään asiantuntijan mukaan ruokasammakko eli syötävä sammakko. Se on haitallinen vieraslaji, joka havaittiin ensimmäisen kerran Ruissalossa vuonna 2008. 

Kyseessä on pikkuvihersammakon ja mölysammakon hybridogeneettinen risteymämuoto. Ruokasammakko ei siis ole varsinainen laji, vaan hydridogeneettiset sammakot kussakin sukupolvessa varastavat jommaltakummalta kantajaltaan yhden kromosomiston tuottaakseen seuraavan sukupolven. 

Minulta moinen tiede menee jo yli hilseen, mutta näitä pieniä mulkosilmiä on vallan mukava kuvata. Etenkin puutarhan perimmäisestä lammikosta löytyy lukuisia sammakoita. Mikäli niitä ei heti näe tai kuule, tovin kun vahtaa, huomaa aivan varmasti loiskahduksen tai jotain liikettä. 

Vietin varmaan tunnin verran lammikon äärellä sammakoita kuvaten ja ihmisten kanssa turisten. Eräskin äiti saapui kahden lapsensa kanssa penkille eväitä syömään. Pikkupoikaa ei paljon sämpylä kiinnostanut, vaan hän oli innoissaan nähdessään vihreitä sammakoita - hyvä kun ei kaiteen välistä tipahtanut veteen itsekin. 

Lammen äärelle ilmestyi myös harrastajakuvaaja Erja. Hän oli Ruissalossa satakielen perässä. Tutustuimme viime kesänä Ruissalon Kolkannokassa haahkoja kuvatessa. Olen fanittanut hänen fotojaan sosiaalisessa mediassa. 

Yhdessä kasvitieteellisen lammessa asustelee liejukana. Niillä oli viime vuonna poikuekin, mutta nyt ilmeisesti vain yksi lintu on saapunut paikalle. Sain napattua arasta punakeltaisesta linnusta yhden käyttökelpoisen kuvan.