Joutsenia Saaronniemessä

Pari päivää takaperin tarjoutui tilaisuus päästä kaverin autokyydillä Turun Ruissalossa käymään. Moista mahdollisuutta ei tietenkään kannattanut jäätää väliin. 

Ajallisesti liikuttiin siinä ja siinä oliko ajankohta hieman turhan myöhäinen päivänvalon suhteen. Roikotan nimittäin aina Ruissalossa liikkuessani kameraa mukana, eikä hämärän tultua sillä ole enää käyttöä. Toki saarella on mukava käydä vaikkapa vain kävelyllä. 

Ruissalon Saaronniemessä oli vastoin pikku pelkojani erinomainen valo. Vajaan tunnin kuluttua aurinko sitten jo laskikin, mutta sitä ennen ehdimme bongata muun muassa laulujoutsenpariskunnan. Niitä ei pahemmin saaristossa näy, vaikuttaisi olevan enemmänkin sisävesien lintu. 

Minulle laulujoutsen, tuo Suomen kansallislintu, on sen verran harvinainen ilmestys, että olin aivan into piukassa linnut huomattuani. Alkuun yritin zoomailla lintuja laiturilta käsin, mutta matka oli vähän turhan pitkä. Oli siirryttävä vastarannalle.  

Vieressäni kalliolla eräs valokuvaaja täytti muistikorttiaan kiivaalla tahdilla. Jonkun lauseen siinä hänelle juttelinkin, mutta sain osakseni vain vienoa hymyä. Siitä tulikitsin, ettei meillä taida olla yhteistä kieltä. 

Valo osui joutseniin erinomaisesti. Kävi erinomainen mäihä, että linnut nähtiin juuri tuolloin, eikä puoli tuntia myöhemmin. 

Laulujoutsenten lähellä lepäili kyhmyjoutsenpari. Linnut lähestyivät toisiaan muutaman metrin etäisyydelle, mutta jälkimmäiset eivät reagoineet siihen juuri mitenkään. Vähän ehdin jo odotella lajien yhteenottoa, josta olisi varmasti saanut messeviä tilannekuvia. 

Läheisen Kolkannokan rannoilla oli kymmeniä kyhmyjoutsenia. Tässä vaiheessa hämärä alkoi jo häiritä sen verran, että julkaisukelpoisia kuvia ei valtavasti tullut.