Keski-Suomesta syyskesäinen matkamme jatkui Päijät-Hämeeseen Heinolaan, jossa yövyimme Heinäsaari Campingissa.
Heinola sijaitsee 30 kilometriä Lahdesta koilliseen ja siellä on noin 18 000 asukasta. Kaupungin naapurikunnat ovat Asikkala, Hartola, Iitti, Kouvola, Lahti, Mäntyharju, Pertunmaa ja Sysmä.
Otsikon ihmettelijöille selvennettäköön, että se on napattu Juice Leskinen & Coitus Int-orkesterin vuonna 1973 levyttämästä kappaleesta. Kyseessä lienee tunnetuin Heinolalle tehty mainos, vaikka se ei sellaiseksi ollut tarkoitettukaan.
Heinäsaari on pienehkö saari järven rannalla kaupungin keskustan tuntumassa. Järvi on nimeltään Ruotsalainen ja se on sarjassaan Suomen 58. suurin. Ruotsalaisen läpi virtaa maamme neljänneksi suurin joki Kymijoki.
Syyskuun alussa Heinäsaaressa ei vielä näkynyt eroa kesämeininkeihin. Leirintäalueella oli ihmisiä melko paljonkin. Talviasuttava mökkimme oli erinomainen, varmasti yksi parhaista missä olen majoittunut.
Ero edellisyön Peurungan onnettomaan rivitalohuoneistoon oli valtava. Siellä ei nimittäin mahtunut edes vessaa käyttämään, koska lavuaaritaso oli rakennettu aivan pönttöön kiinni. Istunnolle olikin suunnattava parin sadan metrin päässä sijainneeseen Peurunka Hotellin päärakennukseen.
Heinäsaaressa oli ystävällinen palvelu ja miljöö kaikin puolin mukava. Parikin yötä olisi mennyt heittämällä, jolloin olisin varmaan ehtinyt käydä sukulaisia tervehtimässä Heinolan maalaiskunnassa.
Heinäsaaren lähellä on valtava Tähtiniemen silta, joka on valmistunut marraskuussa 1993. Sitä pitkin menee nelikaistainen Valtatie 4:n moottoritie. Moottorien pärinää kuului mökkimme terassillekin, mutta se ei haitannut ollenkaan virvokkeiden nauttimista ja erinomaisen musiikin kuuntelua hillityllä volyymilla JBL:n bluetooth-kaiuttimesta käsin.
Ainoan miinuksen Heinäsaari saa saunasta ja uimarannasta. Tunnin saunavuoro maksoi peräti 25 euroa. Onnettomissa löylyissä sai hädin tuskin hien pintaan. Kiuas oli kokenut parhaat päivänsä ajat sitten.
Edesvastuuttomana pidän, ettei uimalaiturilla ollut varoituskylttejä matalasta vedestä. Toki järkikin sanoo, ettei kannata hypätä tuntemattomaan veteen, mutta muistutus siitä pitäisi ehdottomasti olla. Valtavia kivenmöhkäleitä lojui matalassa vedessä aivan pinnassa. Jopa niin, ettei uiminen onnistunut kolhimatta polvia. Vieläkin puistattaa.
Vaikka päivällä oli aurinkoista ja kesäisen oloista, oli illan tullen armoton tuuli riesanamme. Fleece-takki ja muut lämpimät kuteet piti kaivella esille. Varustautumien ei kuitenkaan estänyt orastavan flunssan tuloa. Seuraavana päivänä niistelin siihen malliin, että olin jo varma asiasta. Onneksi hälytys oli väärä ja asia korjaantui kuumalla teellä sekä Buranalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti