Indra ja Marjaniemen ruska

Kävin pari viikkoa sitten harrastajamalli Indran kanssa Turun Ruissalossa kuvaamassa. Mielessä oli komea Marjaniemen miljöö, joka sijaitsee saaren alkupäässä kaupungista tullessa.

Indra on uusi tuttavuus ja aivan loistava malli. Tapasimme syyskuussa fotosession merkeissä Liedon Nautelankoskella. Tuolloin oli puhetta jos syksymmällä otettaisiin uusiksi jahka ruska-aika koittaa. Kuvauksia kertyikin lokakuussa peräti kolme, joista yhdestä julkaisinkin taannoin blogijutun. Löytyy linkistä https://kaislatuuli.blogspot.com/2022/10/indra-fleminginpuistossa.html

Marjaniemi oli syysruskassaan vielä hienompi kuin muistinkaan. Valo auringonpilkahteluineen oli myös erinomainen, vaikka hetken näyttikin siltä, että kohta alkaa sade. 

Kuvia tuli taas niin paljon, että oli vähän valinnan vaikeus mitä pistää näytille. Pidän eritoten ylintä ruutua tosi onnistuneena. Siihen sattui tulemaan suorastaan taianomainen tunnelma. 

Katariinanlaakson syysruskaa

Käväisin perjantaina 21. lokakuuta luonnon helmassa ennen iltavuoroon lähtöä. Ulkoilukohteeksi valikoitui Katariinanlaakso Turussa. Sinne on helppo mennä, eikä tarvitse ihmetellä saako auton parkkiin. Aivan varmasti saa, koska lähistön hiekkakenttä on niin laaja, ettei muuta mahdollisuutta ole. 

Kentästä vielä sen verran, että olen vuosikausia ihmetellyt miksei siinä olevia kuoppia, jotka osin ovat jopa montuksi luokiteltavia, voida tasoittaa soralla. Ei luulisi olevan kovin suuri investointi, kun linja-auton kääntöpaikkakin sattuu olemaa vieressä. 

Syysruska alkoi olla vähän jo menneen talven lumia etenkin vaahterapuiden osalta. Lehtiä killui osin vielä runsaasti, mutta ei kauan kestä kun loputkin ovat maassa. Auringonpaisteessa luontopolku näytti upealta. 

Oravia oli liikkeellä normaalia enemmän. En ole aikaisemmin havainnut niitä pengersillalla, mutta nyt pari kolme tuhtia kurrea vilisti sillan päällä ja alla. En tiedä himoitsivatko ne samaa muonaa kuin rannassa kärkkyvät sorsat, joille ihmiset syöttävät käsittääkseni leipää kun taas oravat järsivät pähkinöitä päivät pitkät. 

Katariinanlaaksossa osa pikkulinnuista on tullut niin rohkeiksi, että tulevat syömään kädestä. Valitettavasti en saanut lähikuvaa tilanteesta, jossa eräs rouva oli käsi ojossa tirppojen toivossa.

Kierrokseni 17 hehtaarin Katariinanlaaksossa ei ollut järin laaja, koska kelloa vilkaistessani huomasin, että kohta pitääkin lähteä kohti Lietoa ja siellä odottavaa postipakettitulvaa.

Halikon kurpitsapellolla

Salon kupeessa Halikossa sijaitseva Rannikon Puutarha on useana vuotena tuonut valtavan määrän kaiverrettuja kurpitsoja pellolle Halikon museosillan viereen. 

Valtakunnallinen uutiskynnys ylittyi reippaasti viime syksynä, jolloin virnistelevistä kurpitsapäistä kiinnostuttiin televisiota myöden. Medianäkyvyys toi paikalle kymmeniä tuhansia uteliaita ihmisiä aina Savosta asti. 

Ilkeännäköiset kurpitsat juontavat juurensa rapakon takaa Amerikasta. Siellä Pyhäinpäivän eli sikäläisen Halloweenin juhlinta on kova sana. Suomeen villitys rantautui vasta tämän vuosituhannen puolella. Toki John Carpenterin ohjaama kauhuelokuva Halloween (-78) ja saksalainen hevibändi Helloween olivat tuttuja monille kasarin lapsille, mutta nykyhömpötyksestä innostuu etupäässä nuorempi ikäpolvi. 

Kävin Halikon kurpitsapellolla ensimmäisen kerran viime syksynä. Sadat, ellei jopa tuhannet kurpitsakynttilät olivat vaikuttava näky. Tuolloin oli muuten pilkkopimeää, eikä alueella nähnyt kunnolla kävellä. Ei tiennyt onko vastassa oja vai kivi. 

Tästä viisastuneena viime sunnuntainen visiitti ajoitettiin siten, että kurpitsat näkee niin päivänvalossa kuin pimeässäkin. Puoli seitsemän aikaan oli jo sen verran hämärää, että pääsi kokemaan molemmat. 

Kurpitsapellolla on myös telttaravintola, josta saa kahvilatuotteiden ohella muun muassa kurpitsamakkaraa. Luonnollisesti moista ihmettä piti maistella. En hetkeen muista parempaa makkaraa syöneenikään, kerrassaan mahtava makuelämys! Perniön Lihan valmistamassa tuotteessa on 20 prosenttia kurpitsaa ja loppu tuntuikin olevan lähes pelkkää lihaa.

Rannikon Puutarhalla on runsaasti ukrainalaisia työntekijöitä. Hyvä, että ovat täällä hommissa, eivätkä sotahullun imperialistin joukkojen pommittavana omassa maassaan. Huomasin myös paljon aasialaisia, jotka lienevät saman alan duunareita. Heidän taidonnäytteitään kelpasi ihastella pitkin peltoa. Museosillallakin oli upeasti kaiverrettuja virnisteleviä kurpitsapäitä riittämiin. 

Kurpitsapuiston tarkka osoite on Turuntie 19. Parkkipaikkoja löytyy tien toiselta puolelta ja Halikon Prisman pihalta on ilmainen bussikuljetus paikalle. Kurpitsaviikot jatkuvat 23. lokakuuta asti. 

Indra Fleminginpuistossa

Syysruska on valokuvaamisen kannalta otollista aikaa, vaikka punakeltainen väriloisto ei kauan kestä. Turun seudulla keskimääräisesti paras ruska on asiantuntijoiden mukaan 12. päivä lokakuuta. Luin sen aikoinaan jostain ja seurantani mukaan homma pitää aika tarkkaan kutinsa. 

Nämä kuvat ovat Turun Tonttumäeltä vajaata viikkoa ennen kyseistä päivämäärää. Vaahteran lehdet olivat jo tuulen mukana tippuneet osin, mutta vielä niitä killui puissakin paljon. 

Miljöön virallinen nimi on Fleminginpuisto. Piti oikein tarkistaa kaupungin sivuilta, vaikka Tonttumäeksi läheisiä kerrostaloja kutsutaankin. 

Mallina oli upea Indra. Tutustuin häneen syyskuussa Liedon Nautelankoskella pidetyn fotosession yhteydessä. 

Syyskuvat onnistuivat hyvin. Siitä inspiroituneina kävimme viikon aikana parissa muussakin kohteessa ottamassa fotoja. 

Syysruskaa Savojärvellä

Kurjenrahkan kansallispuisto sijaitsee Varsinais-Suomessa usean kunnan alueella. Alueen suosituin reitti on reilun kuuden kilometrin pituinen Savojärven kierros. 

Kävin Savojärvellä takavuosina useinkin, mutta korona-aikana tahti on tippunut selvästi. Se ei suinkaan johdu siitä, että pelkäisin saavani tartunnan metsän siimeksessä. Vaan siitä, että kun luontoelämyksiä alettiin rummuttaa mediassa pandemian levitessä Suomeen keväällä 2020, olivat kaikki sohvaperunat yhtäkkiä lähdössä tuttua kotipihaansa pidemmälle. Ei pahemmin kiinnostanut jonotella pitkospuilla ja väistellä vastaantulevaa ihmisvirtaa, kun huomasin villityksen saavuttaneen Kurjenrahkankin.  

Lokakuun 2. päivä tehty Savojärven kierros on vasta toinen kuluvana vuonna. Olin liikkeellä työkaverini Petterin kanssa, jolle reissu taisi olla peräti kuudes tänä vuonna. 

Lähtöpaikaksi valikoitui nyt Savojärven Rantapiha Nousiaisissa. Useimmiten startti on tapahtunut vastarannalta Kurjenpesältä, joka on Yläneen puolella. 

Juuri minkäänlaista ihmisvirtaa poluilla ei ollut, vaikka parkkipaikalla runsaasti autoja olikin. Tiedä sitten minne sakki oli kadonnut, mutta onhan Kurjenrahkalla muitakin reittivaihtoehtoja kuin Savojärven kierros.  

Ainoastaan pari kertaa jouduimme väistämään vastaantulijoita. Kaikki eivät ymmärrä kiertää lenkkiä myötäpäivään, jolloin suo-osuuksien pitkospuilla saattaa tulla hankalia tilanteita. Minun puolestani joku pienempi ja kevyempi saa hyppiä mättäälle jos mielii kastella jalkineensa. 

Lokakuun alussa varsinaissuomalainen syysruska ei vielä ollut aivan uhkeimmillaan, mutta komeaa syksyisellä Savojärvellä silti oli. Pari tuntia luontopolulla vierähti kuin tyhjää vaan.