Sunnuntaiaamu valkeni upealla Örön saarella. Heräillessäni kasarmihotellin uumenista, olin pirteä kuin peipponen ja valmiina päivän koitoksiin.
Jäsenten venyttelyn, punnerrusten ja aamureippailun jälkeen suuntasin viidentoista metrin päässä olevaan ravintolaan, entiseen sotilaskotiin. Siellä minua odotti herkullinen aamiaispöytä, josta ei puuttunut juuri mitään.
Vetelin suurella innolla pohjattomalta tuntuneeseen monttuuni muun muassa puuroa, leipää ja hörpin päälle kuppitolkulla kuumaa teetä.
Viikonlopun retkiohjelmaamme kuului opastettu kierros lähialueella. Pääasiassa se käsitteli Örön sotahistoriaa, eikä harvinaista lännenkylmäkukkaa tai muita kasveja.
Noin tunnin kestäneen ohjelman veti reipas Jenni-opas. Hänen juttunsa oli sen verran kulkevaa, että tuskin kukaan ehti kyllästyä tarinointiin.
Hieman yllättävää oli, että olin ainut mies koko porukassa. Ilmeisesti saaren muut turistiuroot tunsivat tykit ja kanuunat kuin omat taskunsa, eikä heitä kiinnostanut nousta pedistä moisia turhakkeita katselemaan.
Vaikka olin pari kertaa aiemminkin ollut Örön tykkiesittelyssä mukana, jaksoin mielelläni seurata. Eihän tämä ihan jokapäiväistä ole kuten Sale-lähikaupassa käyminen.
Tykkikasemaatin sisuksista ei järin ihmeellisiä valokuvia saanut valon ja tilanpuutteen takia.
Olen käynyt Bengtskärissä kuusi kertaa, edellisen kerran kesällä 2015. Ehkä ensi suvena taas uudelleen. Se kun sattuu olemaan yksi Suomen hienoimmista paikoista. Aivan ehdoton suositus.
Foreca oli lupaillut sunnuntaiksi sadetta. Näin ei kuitenkaan käynyt missään vaiheessa päivää. Paluumatkalle lähdettiin kello 13 paikkeilla, jolloin ilma kuin elokuussa, vaikka päivämäärä näytti 11. lokakuuta 2020.
Örön vierasvenesatamassa oli aikaa ottaa fotoja ennen MS Norsskär-aluksen lähtöä. Laiturilla seisoskellessani kiinnitin huomiota meduusoihin, jotka uiskentelivat rantakallion läheisyydessä.
Onnistuin saamaan erinomaisen luontokuvan, jossa on meduusan lisäksi vesikasvi ja pikkukala. Koska biologian opinnoistani on kulunut jo tovi, en tunnista lajeja, mutta mikäli sinä tunnistat, niin ole hyvä ja kirjoita tuonne alas kommenttiosioon.
Kuva julkaistiin noin viikkoa myöhemmin Turun Sanomien Lukijan kuva-palstalla.
Hienon viikonlopun loppuhuipennus oli aurinkoinen merimatka Turkuun. Neljä ja puoli tuntia paatissa voi tuntua pitkältä, mutta yllättävän kivuttomasti matkanteko sujui.
Airistolla, hieman ennen Vepsän saarta, asettauduin kannelle. Viimeinen vajaa tunti kului tutuissa maisemissa. Kun viime kesänäkin menin samaa reittiä Aurajoesta Vepsään vajaat parikymmentä kertaa, on seuraavassa kuvassa näkyvä Loistokari, Hesburgerin isännän kesätilukset ja moni muu maamerkki tullut tutuiksi.
Örön matkan aikaisemmat osat luettavissa linkeissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2020/11/oron-reissu-osa-1-mietteita-merimatkalla.html ja http://kaislatuuli.blogspot.com/2020/11/oron-reissu-osa-2-saarikierroksella.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti