Hiunjärven luontopolulla

Kuulin Uudenkaupungin keskustan pohjoispuolella sijaitsevasta Hiunjärven luontopolusta ensimmäisen kerran eilen, kun selasin 13. lokakuuta ilmestynyttä Vakka-Suomen Sanomaa. Lehdessä oli toimittaja Teija Uiton kirjoittama juttu luontopolusta. 

Artikkelin innoittamana pidättäydyin lauantai-illan riennoista, sillä sunnuntaina piti olla skarppina ja ajokunnossa. Suuntana nimittäin oli Uusikaupunki ja kyseinen luontopolku.

Lehdessä Uitto innostui vertaamaan Hiunjärven ympäristöä peräti Lapin maisemiin verrattavaksi kokemukseksi. Minulle ei sentään ihan Lappi tullut mieleen, vaan lähinnä tavallinen varsinaissuomalainen metsä, jossa sattui olemaan harvinaisen kivistä polkua suuren osan matkaa. 

Autoparkki löytyi Saarniston koulun vierestä, kun ensin oli kysytty kävelijöiltä missä täällä mahtaa olla luontopolku. Lähtöpaikkaa ei meinaan hevillä löydä, ellei joku paikallinen satu auttamaan. Minkäänlaista kylttiä ei ole kuin vasta polulla, jonne parkkipaikalta on jonkun matkaa. 

Lenkki oli hieman sekavasti merkitty. Uusia pikkuisia karttatauluja oli kyllä muutamassa kohdassa, mutta muuten kyltit uupuivat. Tarpeen olisi ainakin erillinen opastus laavulle. Lintutorni näkyikin laavulta. 

Neljän kilometrin reitillä oli punaisia merkkitäpliä paljon. Ehkä jopa vähän liiankin tiheään. Sivulenkit sinkoilivat pääpolulta alkumatkasta useaan suuntaan, eikä ensikertalainen tiennyt oikein mihin pitäisi edetä.  

Laavulla oli viime kesänä ollut mopopoikia mellastamassa. Olivat pahukset saaneet tulipalonkin aikaan. Kuulemma paikallisilla nuorilla on ollut tapana mennä järvelle kaljoittelemaan, kertoi eräs uusikaupunkilaistuttuni. Ehkä sikailu on nyttemmin loppunut. 

Valtakunnallisestikin merkittävällä lintujärvellä oli kovin rauhallista. Kahdentoista hehtaarin vesistössä ei näkynyt kuin muutama lintu. Nekin niin kaukana, etten valokuvien toivossa ruvennut zoomailemaan sinne saakka. 

Tornissa tyyntä maisemaa ihaillessa ei uskonut, että vajaa tunti sitten Saarniston koulun liepeillä oli räntäsadetta ja armottomasti piiskaava tuuli. Nyt oltiin kuin eri maailmassa. Turhaan ei toimittaja Uitto järveä seutukunnan lehdessä hehkuttanut. 

Uusikaupunkilaiskontaktini kertoi, että korona-aikana Hiunjärvellä ramppaaminen on lisääntynyt huomattavasti. Teneriffan ja Tallinnan sijasta kelpaa nyt vakkasuomalainen metsäkin. Kaupunki tai mikä taho Hiunjärven luontopolkua valvookin, voisi panostaa ainakin uusiin kyltteihin. Mutta muuten mukava reitti.