Vaarniemessä on Kaarinan retkeilyreitistöihin kuuluvia luontopolkuja ja vanha rälssitila, jonka pihalle ei ole asiaa, sillä se on yksityisaluetta. Lintuvetenä ansioituneelle Rauvolanlahdelle on kivenheitto.
Vaarniemessä tulee käytyä muutaman kerran vuodessa. En tarkkaan muista koska viimeksi siellä main kävelin, mutta näin lienee tapahtunut viime keväänä.
Pysäköin autoni vedenpuhdistamon parkkipaikalle, koska viereinen parkkialue oli aivan piukassa jo aikaisin aamupäivällä. Minkäänlaisia kieltomerkkejä en ainakaan huomannut ja muutama muukin väenpaljoutta ihmetellyt autokunta päätyi samaan ratkaisuun.
Vanhaa hiekkatietä pitkin tallustellessa ei heti uskoisi olevansa noinkin lähellä kaupungin humua. Ikivanhat, osin jo kaatuneet tammet luovat elokuvamaisen fiiliksen. Vähän mielikuvitusta peliin ja pian Frodo Reppuli tai joku muu Taru Sormusten Herrasta-hahmo hyppää pöpeliköstä eteesi.
Vaarnienen rälssitilan historia menee 1400-luvulle, jolloin se oli Turun tuomiokirkon omistama vuokratila. 1700-luvulla talo toimi Turun läänin rykmentin tiloina. Nykyinen rakennus on peräisin 1800-luvun alkupuolelta.
Läheiselle Sauhuvuorelle en kiivennyt. Loputtomalta tuntuvat rappuset eivät houkutelleet nyt lainkaan. Ylhäältä on toki komeat näköalat ja varsinkin jos kapuaa torniin tähyämään ympäristöä.
Kiersin luontopolun, joka koukkaa vanhan vedenpuhdistamon laidalta takaisin kohti rälssitilaa. Syksyn merkkejä oli nähtävissä jo vajaat kaksi viikkoa sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti