Vaskion Kuttilankoskella

Viime maanantaina jo sovittujen menojen kariuduttua toisen kaverin pankkiasioiden hoitoon ja toisen sääolojen pelkäämiseen, oli koko lomapäivä mennä harakoille. Illansuussa sitten iski menohalut niin kiivaaksi, että ajelulle oli lähdettävä. Satoi tai paistoi.

Olin jo pitkään ollut kiinnostunut Salon Vaskiolla sijaitsevasta Kuttilankoskesta. Siitä löytyy äärimmäisen vähän infoa internetistä, vaikka luulisi noin komean paikan olevan seudulla merkittävä luontokohde.

Halikonjoen Kuttilankoskelle oli suhteellisen helppo löytää. Vaskion taajaman jälkeen käännytään Vaskiontieltä Pitkäojantielle. Sitä körötellään jonkun matkaa, kunnes tulee jyrkän alamäen jälkeen tulee silta.

Parkkipaikkaa ei aluksi meinannut löytyä kirveelläkään, mutta ajattelin ettei ketään haittaa jos kaara seisoo hetken tienposkessa postilaatikkojen vieressä. Tiellä tosin oli yllättävän kova trafiikki, johtuen todennäköisesti siitä, että tyttöjä kyydittiin harrastustensa pariin läheiselle hevostilalle.

Yllätyksenä tuli, että Vaskiolla on näin suuret korkeuserot jokiuoman lähellä. Maasto oli mielestäni aika epätyypillistä Suomen oloihin. Mieleen tuli Somerolla sijaitsevat Häntälän notkot, jossa voi pienelläkin mielikuvituksella luulla olevansa ulkomailla.

Kasvillisuus kosken ja sillan ympäristössä oli todella rehevää. Sen puolesta näytti kuin olisi Brasiliassa ollut.