Joutsenten joukkotappelu Kaalviikissa

Kaalviikin kallio Kustavin Pohjois-Vartsalassa on komea näköalapaikka. Siellä kelpaisi istuskella kauemminkin katselemassa merelle.

En muista koska viimeksi paikalla poikkesin, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana olen tallustellut metsän poikki ehkä kolmisen kertaa tuijottamaan tuota upeaa näkymää.

Joskus 80-luvulla Kaalviikin kalliolla kävi linja-autolasteittain turisteja ihmettelemässä merimaisemaa. Näin on saattanut tapahtua myöhemminkin, mutta en tiedä missä opastetut Kustavi-kierrokset nykyään menevät. Ainakin joskus turistibussit ajelivat pitkin poikin Vartsalan kyläraitteja.

Tovin Kaalviikin korkeimmalla paikalla seistyäni aloin ihmettelemään helvetinmoista metakkaa, joka kuului merenlahdelta. Ei muuta kuin zoomia kehiin ja kohteeksi joutsenet, jotka olivat parin sadan metrin päässä.

Osapuolina oli peräti kolme kyhmyjoutsenta ja kyse ilmeisesti reviiritaistelusta. En ole aikaisemmin moista nähnyt, mutta lievempiä kahden joutsenen välisiä kahinoita olen bongannut muun muassa Turun Ruissalossa.

Kyhmypariskunta teki kaikkensa, jotta kolmas osapuoli olisi painunut pinnan alle ja hukkunut. Tai siltä se ainakin näytti. Välillä kaikki kolme lintua olivat yhtä valkoista massaa, enkä noin kaukaa erottanut kuka on upoksissa ja kuka ei.

Lopulta joutsenperhettä lähestynyt yksinäinen yksilö pääsi pälkähästä ja uiskenteli tiehensä. Olin jo varautunut siihen, että alakynnessä ollut lintu heittää veivinsä ja hukkuu.

Kaalviikin lähellä on Vartsalan vanha koulu, joka lopetti toimintansa joskus 1960-luvun lopulla. Viimeisen noin kymmenen vuoden aikana siellä on ollut kynttilä- ja käsityöpaja sen mitä olen mainonnasta huomannut. Lähivuosina myynti on laajentunut myös ruoka- ja juomapuoleen.

Talo liittyy varhaislapsuuteeni Kustavissa, koska asuin siellä ensimmäiset puoli elinvuottani vuonna 1970. Siitä en tietenkään mitään muista, mutta jotain hämäriä muistikuvia on 70-luvun puolivälistä kouluun liittyen.

Käväisin pikaisesti pihamaalla katsomassa millainen paikka vanha koulu oikein onkaan, koska edellisestä käyntikerrastani on vuosikymmeniä aikaa.

Yllätyin, että asiakkaita oli varmaan kolmisenkymmentä ja pizzaa kannettiin ulkopöytiin selkä vääränä. Hienoa, että tällainen vähän syrjässä oleva paikka on löydetty ja kauppa käy!

Olisin ehkä itsekin vääntänyt pizzaa poskeen, ellei edellisellä viikolla eräässä Turun ulkoilusaaressa syömäni kiekot olisi saaneet kiintiötäni toistaiseksi täyteen.