tiistai 14. heinäkuuta 2020

Alpo Jaakolan patsaspuistossa

Sunnuntaina tuli tehtyä hieman tavanomaista laajempi maakunta-ajelu. Kävin työkaverini Petterin kanssa Loimaalla saakka.

Ehdotin hänelle visiittiä Alpo Jaakolan patsaspuistoon, joka sijaitsee Turun suunnasta tullessa ennen Loimaan kaupunkia Valtatie 9:n varrella.


Kuulin tiettävästi ensimmäisen kerran Alpo Jaakolasta syksyllä 1986. Tuolloin tutustuin turkulaiseen kaveriin, jonka äidillä oli suurin yksityinen kokoelma Jaakolan tauluja. Kodin seinät pullistelivatkin perin merkillisiä maalauksia, joissa oli isopäisiä ihmishahmoja. Jaakola oli myös kaverini kummisetä.

Olen kerran aikaisemmin käynyt Jaakolan patsaspuistossa. Tämä tapahtui kesällä 2012. Mielestäni mikään ei ollut muuttunut kahdeksassa vuodessa tai sitten en vaan huomannut.

Samalla kun kävelimme patsaspuiston portista sisälle, alkoi rankkasade. Kun tänne asti oltiin tultu, ei ollut muutakaan tehtävissä kuin ruveta väistelemään vesilätäköitä ja katselemaan Alpon taidetta sateenvarjon alta.




Alpo Jaakola (1929-1997) loimaalaissyntyinen taiteilija, joka tunnettiin myös nimellä Saviseudun shamaani.

Jaakola muutti nykyisen patsaspuiston alueelle pieneen mökkiin vuonna 1953. 1960-luvulla hän rakennutti ateljeetalon ja vanhasta Loimaan ruumishuoneesta sai kätevästi uuden veistotilan kun rakennus siirrettiin hänen tiluksilleen.

Valtatie 9:n linjaus kulki Jaakolan maiden läheltä. Taiteilija ei pitänyt liikenteen äänistä, joten hän muutti alueelta pois vuonna 1979.




Patsaspuisto on erikoinen paikka. Herkimmille se saattaa olla jopa pelottava. Eräs perheenäiti kyselikin minulta uskaltaako sinne ottaa lapsia mukaan. En suosittele ihan nassikoille, voi nimittäin Alpon patsaat tulla uniin.

Jaakola käytti teostensa materiaalina romurautaa ja ties mitä kierrätysmateriaalia. Puistossa esillä olevista töistä voikin olla montaa mieltä. Tuttapiiristäni moni lyttäisi hänen tekemisensä silkkana paskana, mutta onhan tämä ainakin erilaista kuin tylsät ankkataulut.






1990-luvun alussa, muistaakseni joko syksyllä -92 tai keväällä -93 televiosta tuli Neil Hardwickin ohjelma Yksi kuva. Sitä tehtiin suorana ja kuvattiin yhdellä kameralla. Eräässä jaksossa oli vieraana Alpo Jaakola. Olisi mielenkiintoista nähdä lähetys uudelleen.






1 kommentti:

  1. Taide on taidetta, joko taiteilijan päänupissa tai katsojan silmissä...
    Ajatteli Matti "Viki" Vikström

    VastaaPoista