tiistai 30. kesäkuuta 2020

Saunomassa Tampereella vuonna 2011

Tuli tässä yhtenä päivänä selattua kuva-arkistoja. Eteen tupsahti fotoja Tampereella kesäkuun 9.-11. päivä vuonna 2011 järjestetystä Sauna Open Airista.

Kyseessä on 80-lukupainotteiseen hevirokkiin keskittynyt festivaali, joka tuolloin pidettiin Tampereen Eteläpuistossa. Vuosien tauon jälkeen elvyytetty tapahtuma oli viime kesänä siirtynyt Ratinanpuistoon ja se sopi ainakin minulle paremmin.


Kitaristi Gus G Ozzy Osbournen yhtyeestä. 

Vuoden 2011 Saunasta on jäänyt mieleen etenkin se, että ilma oli helteinen. Varjopaikkoja ei Eteläpuistossa ollut tai jos oli, oli ne kansoitettu.

Kolmipäiväinen festivaali on minulle nykyään jo liikaa, kaksi menee vielä. Eipä ollut tuolloinkaan helppoa kun kankkunen painoi päälle hellesäässä viimeisenä festivaalipäivänä. Bajamajoissa ei voinut asioida, oli ne niin järkyttävässä kunnossa.


Tim Ripper Owens Dio's Disciples-yhtyeestä. 

Tapanani ei ole ollut festivaaleilla kuvata erityisesti esiintyjiä, vaan otan yleiskuvia ja kuvia yleisöstä. Tuttuja ja tuntemattomia on vuosien saatossa päätynyt tai päässyt kamerani sisuksiin, riippuen siitä miten itse asian kokevat.

Mielestäni monet bändikuvat ovat äärimmäisen tylsiä, ellei niitä ole saatu otettua tarpeeksi läheltä. Tai sitten ne ovat muuten vain niin kehnoja kun rajaus on aivan päin persettä tai muuta vastaavaa.

Valitsin kumminkin tähän yleisön edustajien sijasta pelkästään kuvia esiintyjistä kun sattui löytymään noinkin monta hyvää kuvaa.

Sauna Open Airissa soitteli vuonna 2011 varsin kovia nimiä. Kuvissa näkyvät Ozzy Osbourne, Helloween, Saxon, Judas Priest, Doro, Accept, Joey Belladonna ja Dio's Disciples, joka oli Dio-bändin raunoille koottu ryhmä laulaja Ronnie James Dion kuoltua vuotta aikaisemmin.

















maanantai 29. kesäkuuta 2020

Venereissu Seiliin

Lauantaina 27. kesäkuuta allekirjoittaneelle tarjoutui mahdollisuus venekyytiin, jonka suuntana oli Seilin saari ja Nauvo.

Seilin saarella on synkkä historia. Sinne on aikoinaan viety spitaalisia ja saaressa on ollut mielisairaala.

Seilin menneisyydestä olen kertonut kattavasti blogijutussani vuodelta 2013. Klikkaa tuolta http://kaislatuuli.blogspot.com/2013/03/seilin-saari.html


Startti tapahtui Vepsän ulkoilusaaresta, jonne piti ensin mennä vesibussi MS Lilyllä. Se ei kausikortin omistajalle ollut minkäänlainen ongelma.

Laivalla oli monenlaista säätäjää. Äänekkäin porukka oli luullakseni Romaniasta. Siellä vaikuttaisi olevan aikalailla erilainen kulttuuri kesäpäivän vieton suhteen kuin Suomessa. Ainakin nämä herrat osasivat pitää hauskaa ennen kuin paatti edes lähti. Suomalaiset sen sijaan ihmettelivät totisina minne mahtuisivat istumaan.

Aivan Jethro Rostedtin näköinen kaveri hermostui eräälle ulkolaisseurueen jäsenistä. Apuun tarvittiin Lilyn henkilökuntaa. En tiedä mitä tapahtui, mutta istuin vieressä peräkannella kun osapuolet selvittivät asiaa. Ulkolainen kaveri vaikutti hämmästyneeltä kaikesta ja jäikin vaikutelma, että muita vaan vitutti heidän hauskanpitonsa.



Lauantaina oli lämpöä lähemmäs 30 astetta. Ei mitenkään optimaalinen keli minulle, mutta veneilyyn lähes täydellinen.

Airistolla oli jonkun verran aaltoja. Keskipenkillä istuessani sain olla vähän varuillani, mutta en ainakaan kastunut pisaran vertaa noin puolen tunnin matkalla, joka Vepsästä Seiliin kesti.


Paavolan Jani kiinnitti veneensä Seilin päälaituriin. Merimatkan jälkeen rannassa vasta tajusin kuinka helkutin kuuma ilma onkaan!




Helteisellä kyläraitilla kävellessämme huomasin, että paikat ovat jonkun verran muuttuneet sitten viiden vuoden takaisen käyntini. Massiivinen venelaituri oli sillä välin rakennettu lahden poukamaan, jonka rantaniityllä laidunsi kymmeniä lehmiä edellisellä visiitilläni.









Seilissä ei viisi vuotta sitten ollut myöskään ravintolatoimintaa muuta kuin Turun yliopiston tutkijaväelle. Nyt entisen mielisairaalan tiloissa oli ruokaa ja juomaa myynnissä.

Kassajono oli sen verran pitkä, että siinä sai hikoilla varmaan vartin verran. Noutopöydän antimet vähän houkuttivat. Tilasin kumminkin jonon sammutukseen ison tuopin.

Oluen hinta yllätti, koska arvelin sen olevan huomattavasti kalliimpi kuin seitsemän euroa. Onneksi tuopillinen oli kunnon 0,5 litraa, eikä mikään 0,4 pelleily.



Sisäpihalta ravintolan läheisyydestä oli hankala löytää varjopaikkaa. Kun pöytä vihdoin löytyi, istuutui seuraamme kaksi ruokailemaan tullutta varttuneempaa ladya. Toinen oli asiallinen, mutta toisesta en voi sanoa samaa. Liekö helle tai yllättävä miesseura sekoittanut pään.

Erehdyin ensin kysymään mitä ruoka maksoi. Kuulemma 16 euroa. Olisin veikannut kalliimmaksi.

Seuraavaksi utelin millä he ovat tulleet Seiliin. "Yhteysaluksella, josta toiset vielä jatkoivat Gullkronaan". Totesin, ettei se ole se yhteysalus, vaan Turusta käsin liikennöivä MS Norsskär. Yhteysalus on se, joka ajelee Nauvosta Seilin kautta Rymättylän Hankaan.

Silloin naisella kilahti täysin. "Siis sä alat inttämään jostain yhteysaluksesta! Mitä välii sillä on mikä se on! Siis mä en käsitä että tuollaisesta intetään, hyh!".

Omakin vitutuskäyräni alkoi nousemaan, mutta jotenkin sain pidäteltyä sanomisiani. Veikkaan, että jos olisin laukonut vielä sanankin ihan mistä tahansa aiheesta, olisi jääprinsessa seuraavaksi vedonnut me too- juttuihin ja huudellut apuun Ohisaloa tai Biaudetia.



Seilin kirkossa oli opastus meneillään. Se oli ilmeisesti maksullinen, mutta piipahdimme nopeasti katsomassa paikkoja, eikä opaskaan ruvennut enää siinä vaiheessa ropoja pyytämään.






Kirkon takana sijaitseva hautausmaa on askeettisuudessaan ehkä karuin jonka olen nähnyt. Voi vain kuvitella millainen elämä sinne haudatuilla on ollut.





Seilistä ei Paavolan veneellä kauan ajellut Nauvoon. Pohjoissatama oli aivan täynnä, joten satamamestari neuvoi meidät kirkonkylän toiselle puolelle.





Nauvon keskustan huoltoasema SEO on askeettisesta ulkomuodostaan huolimatta hyvä ja edullinen lounaspaikka. Verrattuna siihen, että parin sadan metrin päässä satamassa syöt ylihintaista, törkeän ohkaista pizzaa, saa SEOlta kunnon kotiruokaa lompakon juurikaan keventymättä.


Kello tikitti yllättävän nopeasti, vaikka venematkoihin ei mennyt pahemmin aikaa.  Nauvon kirkonkylän katselu jäi hiukan kesken. Oli lähdetävä kohti Vepsää, jotta ehtisimme kello 18 paluulaivalla Turkuun.

Kyllä oli hieno päivä merellä! Turkuun palatessani olin aivan puhki helteestä ja hikoilusta. Toivottavasti tänä kesänä toteutuu toisenkin kerran jonkinlainen veneajelu lähivesillä.