Jossain päin Pohjanmaan ruotsinkielistä rannikkoa poikkesimme syrjäisellä huoltoasemalla. Askettisuudessaan se tuntui kummalliselta kaikkien ABC:n ja muiden nykyputiikkien rinnalla.
Ruokapuolena oli lähinnä vain jäätelöä ja kuvun alla kolme parhaat päivänsä nähnyttä kuivunutta viineriä. Mutta uskoisin, että tältä huoltamolta saa palvelua, mikäli autossa on jotain hämminkiä. ABC:llä sellainen ei onnistu.
Samana päivänä, torstaina 29. elokuuta, työkavereiltamme Liedosta kiiri tieto, jonka mukaan osastomme työntekijöille oli pidetty palaveri. Kovin oli surullisia uutisia tarjolla.
Posti oli siirtänyt meidät pakettilajittelijat tytäryhtiöönsä Posti Palvelut Oy:n, jotta pystyisivät paremmin toteuttamaan työntekijöiden työehtoihin kohdistuvia törkeitä heikennyksiä. Marraskuun alussa vaihtuva työehtosopimus toisi mukanaan muun muassa palkkojen laskun 30-50 prosenttia ja työajanpidennyksen 51 minuuttia per päivä.
Kuten arvata saattaa, eivät tunnelmat autossa olleet järin korkealla. Koska en ajanut, kaivoin kassista vodkapullon ja heitin sisällön aika vauhdikkaasti helttaani. Muuten onnistunut loma meni kertaheitolla pilalle. Vitutti kuin pientä eläintä!
Kalajoen hiekoista lauleskeli Tapani Kansakin jo aikoinaan 1970-luvulla. Tarttuva rallatus on käännös The Mamas & The Papas-yhtyeen California Dreaming-kappaleesta.
Kalajoen mökki muistutti lähinnä leikkimökkiä, jossa lapset kirmaavat kesäisin. Tai en tiedä onko hiellä nykyään enää tapana edes olla ulkona ollakaan vai onko kaikilla heti kättelyssä älypuhelin tai joku muu tekninen vempain kädessään kun pari vuotta täyttävät.
Paremman puutteessa tölli kyllä menetteli, koska siellä en oltu kuin yksi yö. Ympäristössä oli myös lomarivitaloja, joissa ei vaikuttanut ruuhkaa olevan. Hämmästyttävää tässä oli, että kattoa pään päälle varatessa oli kuulemma koko Kalajoki lähes loppuunmyyty. Nyt olimme melkein yksinään koko alueella.
Hiekkasärkät sijaitsevat Valtatie 8:n varrella noin kymmenen kilometrin päässä Kalajoen kaupungin keskustaajaman eteläpuolella.
Kyseessä noin kolmen ja puolen kilometrin mittainen hiekkasärkkien- ja rantojen muodostama alue. Sille on tyypillistä rantojen kohoamisilmiö, joka Suomessa on voimakkainta Pohjanmaan rannikolla.
Elokuinen ilta painui jo mailleen kun olimme kamerat tanassa rannalla räiskimässä kuvia. Upea miljöö sai ainakin minut hetkeksi unohtamaan järkyttävät uutiset työpaikalta.
Kapea hiekkakynnäs ulottui pitkälle merelle. Se oli niin houkutteleva, että olisi suorastaan ollut sulaa hulluutta jättää menemättä. Voisin kuvitella, että varsinkin keskikesällä sakkia lappaa solkenaan sitä pitkin. Nyt olimme melkein ainoat. Yksi reissun kohokohdista tämäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti