Kuten arvelin, oli raja-asema on pelkkä muodollisuus. Pihalla seisoi muutama rajavartija tumput suorina seuraamassa ohikulkevaa autovirtaa. En nähnyt ketään otettavan tarkempaan syyniin.
Gran Canarialla tammikuussa 2015 samalle katamaraanipurjehdukselle sattunut norjalaisnuorukainen kertoi, että armeija-aikanansa he kävivät usein Suomen puolella ostoksilla Kilpisjärven marketissa. Ihmettelin sitä silloin, mutta en enää. Tällä rajalla varmaan viis veisataan jos vieraan valtion asepuvut päällä tullaan hiukan hakemaan elintarvikkeita. Jossain muualla siitä seuraisi aseellinen konflikti.
Ensimmäinen etappimme ei suinkaan ollut 162 kilometrin päässä oleva Tromssa. Se kun sattui olemaan melkein heti rajan jälkeen sijaitseva Rovijoen putous, jolla on korkeutta 28 metriä. Kohdetta kehui kovasti eräs työkaveri, joka innostui oikein näyttämään kuvia paikasta. Eikä hän lainkaan turhaan kehunut, oli meinaan käymisen arvoinen paikka!
Jostain kumman syystä Rovijoen putous on Suomen puolelta tullessa jätetty merkitsemättä, joten sen ohi voi huristella autuaan tietämättömänä. Iso taukolevike tien vasemmalla puolella tosin voi herättää huomion, mutta minkäänlaista nähtävyyden merkkiä siinä ei ole.
Rovijoki virtasi maantien alitse ja kouhui valtavalla voimalla alas laaksoon. Taukopaikalta lähtevä polku oli parhaat päivänsä nähnyt, eivätkä kaiteetkaan enää olleet parhaassa teräksessä. Jyrkkää polkua pitkin kumminkin pääsin joten kuten alemmas, mutta lopetin etenemisen nähdessäni sortumavaarakylttejä.
Kohina oli sen verran kova, että vaikka MP Vanne oli melkein vieressä, sai huutaa pää punaisena jotta toinen kuuli. Alas laaksoon emme menneet, koska polku näytti arveluttavalta. Mielessä käväisi jos maa tosiaan sortuu, siinä on etelän vetelä ihmeissään.
Noilla main liikkuessa Rovijoen putous on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Huonokoipisille en suosittele.
Kyllä ne maisemat heti Norjan puolella muuttuu...jylhemmiksi.
VastaaPoistaT.Matti "Viki" Vikström