Ylläs on 719,3 metriä korkea tunturi Länsi-Lapissa Kolarin kunnassa. Sen kupeessa sijaitsee kaksi kylää, pohjoispuolella Äkäslompolo ja eteläpuolella Ylläsjärvi. Pääosin ne saavat tulonsa matkailusta.
Laskettelukeskuksessa oli loppukesällä hiljaista, mutta mikään aivan autiokylä se ei sentään ollut. Muutaman auton ja ihmisen lisäksi näimme kymmenittäin joulupukin kavereita poroja.
Koska poro sattuu olemaan etelän miehelle aika harvinaislaatuinen eläin, lauloivat kameramme kilpaa välittömästi sarvipään nähtyämme.
En ollut ennen Ylläksellä käynyt. Massiiviset hotellit ja muut rakennukset näyttivät siltä, ettei siellä ainakaan ole pikkurahasta pulaa. Varmaan talvella saisi helposti viikon verran kulumaan after ski-hommissa.
Ylläkseltä lähtiessämme etsimme vuonna 2006 valmistuneen 8,8, kilometrin mittaisen Maisematien, joka yhdistää Äkäslompolon ja Ylläsjärven kylät lyhentäen niiden välimatkan viiteentoista kilometriin.
Mitään aivan huimia maisemia en ainakaan minä huomannut, mutta toki tottumattomalle tällainenkin oli kiinnosta kokemus.
Aikoinaan ollessani MTV3:n Jyrki-ohjelmassa työharjoittelussa, oli siellä samaan aikaan muoniolainen Tomi Vataja. Mukava heppu olikin. En ole kaveria nähnyt kohta kahteenkymmeneen vuoteen, mutta tietääkseni hän asuu nykyään taas kotiseudullaan.
Ei tullut mieleen koittaa tavoitella häntä ennen reissua, joten potentiaaliset treffit jäivät väliin. Se olisi voinut tapahtua vaikka kirkon pihalla, koska vanhoina kirkkobongareina kävimme tietysti katsomassa kunnan yhden tärkeimmistä nähtävyyksistä.
Muoniosta matkamme jatkui ylös Käsivarren-Lappiin. Pääpaikkamme oli Kilpisjärvi, jonne johti hyväkuntoinen asvalttitie. Muutenkin pohjoisen tiet ovat paljon paremmassa kunnossa kuin Etelä-Suomessa. Oulusta ylöspäin aloin erityisesti kiinnittää asiaan huomiota.
Muoniosta ei kumminkaan huristeltu samantien Kilpisjärvelle. Sunttu Sundellin ideasta poikkesimme Sturmbockin linnoituksella jonkun matkaa ennen Kilpisjärveä.
Sturmbock on Kaaresuvannossa Käsivarren-Lapin poikki kulkeva 60 kilometriä pitkä ja 20 kilometriä leveä saksalaisten vuosina 1942-1944 rakentama puolustusasema ja linnoitus. Asema kuului operaatioon, jonka peitenimi oli Operaatio Birke. Sen tarkoitus oli suojata Norjan puolella kulkeva Saksan Ruijan-joukkojen ainoa mahdollinen vetäytymistie etelään, Valtakunnantie 50.
Alueen etelälaidalla Järämässä on vuonna 1997 valmistunut museo ja linnoitusta on kunnostettu puolisentoista kilometriä. Museon pysyvän näyttelyn teemana on sota-aika Tunturi-Lapissa.
Puolustusasemissa oli 800 konekivääriä, sata kranaatinheitintä, 160 tykkiä ja ammusvarasto koko talven tarpeiksi.
Sotilaiden lisäksi saksalaiset toivat Norjan kautta linnoituksen rakentajiksi puolalaisia ja neuvostoliittolaisia sotavankeja noin pari tuhatta. Vankien kohtalosta on vain arvailuja. Paikallisväestön mukaan heidät olisi teloitettu ja haudattu suohon sekä huoltoteiden alle.
Museonäyttelyn jälkeen ryhmämme lähti ulkosalle. Kadotin MP Vanteen ja Suntun melkein heti laajojen juoksuhautojen seassa. En ole lainkaan varma mahdoinko kiertää reitin edes kokonaan. Sellainen vaikutelma jäi, että jokainen eteni vähän eri polkuja.
Sturmbockin on täytynyt olla pelkkää piinaa ainakin vankityövoimalle. Tokkopa saksalaisilla itselläänkään on ollut kovin miellyttävää vaivaiskoivujen seassa hyttysten inistessä korvan juuressa.
Hiestä likomärkänä palasin ensimmäisenä museotalon kahvilaan. Siellä oli aikaa jutella museo-opas Reijo Mannelan kanssa. Mukava mies kertoili niitä näitä. Hän pitää leirintäaluetta neljän kilometrin päässä Järämästä ja talvisin riittää puuhaa muun muassa moottorikelkkasafarien parissa. Lomailtua ei juurikaan tule.
Mikäli muistan oikein, Mannela kertoi Järämän tarkoittavan tunturipuron kivipohjaa. Oli nimittäin pakko kysyä mitä helkuttia niin vaikea nimi oikein meinaa.
Ilta-Sanomissa oli muutama vuosi sitten artikkeli Sturmbockista. Tuolloin siitä taisin ensimmäistä kertaa kuullakin. Linkissä https://www.is.fi/suomi100/art-2000005279659.html
Jaha. Kävit sitten meidänkin maisemissa, tai ainakin ohi menit.
VastaaPoista