Zakk Sabbath on Ozzy Osbournen kitaristina tunnetuksi tulleen Zakk Wylden orkesteri, joka esittää kaikkien aikojen legendaarisimman hevirokkiyhtyeen Black Sabbathin musiikkia.
Uransa alkuvaiheessa 80-luvun lopulla Wylde (s. -67) oli siloposkinen kultakutri, mutta nykyään häntä voisi kuvailla moottoripyöräkerholaisen ja kanadalaisen metsurin risteytykseksi. Ehkä tällainen imago on vakuuttavampi musiikkihommissa, koska hän ei esitä mitään teinitytöille suunnattuja lallatuksia, vaan rankkaa rokkia.
Olen pitänyt aina Wyldeä pätevänä kitaristina, mutta siinäpä se sitten on ollutkin. Ozzyn bändissä hän tilutti joka väliin vähän liikaakin, eikä sellainen mielestäni aina sopinut.
Kesällä 1994 näin Wylden Ruisrockissa. Hänen orkesterinsa Pride & Glory esiintyi päälavalla ennen pääesiintyjä Aerosmithia. Koska Aerosmith oli reippaasti myöhässä, sai Pride & Glory soitella normaalia pidemmän keikan. Aikaa tappaakseen Wylde sooloili onnesta soikeana siihen malliin, että ainakin minua alkoi jo haukotuttamaan.
Wylde on sittemmin luotsannut menestyksekkäästi Black Label Socitey-nimistä yhtyettään. Sen verran mitä orkesteriin olen tutustunut, ei se ole järin suurta vaikutusta tehnyt. Mutta täytynee ottaa uuteen käsittelyyn.
Ruotsinlaivalle päädyin kaverini Tony Lundbergin ehdotuksesta. Hän oli jostain huomannut, että Zakk Sabbath esiintyy Silja Galaxylla. Suomessa iltaa ei mainostettu millään lailla, kuten ei muitakaan ruotsalaisille suunnattuja rokkiristeilyjä. Käytäntö on herättänyt kummastusta kaveripiirissäni, sillä aika hyviäkin bändejä on mennyt sivu suun.
Lundberg selvitti, ettei aamulaivaan pääsyyn ole mitään estettä kuten yleinen luulo kertoo. On meinaan ollut tapauksia, joissa tuttavat ovat joutuneet ensin seilaamaan Tukholmaan ja vasta siellä astumaan rokkilaivaan. Eli siis tuplaristeily musiikkiannin takia.
Olimme luullakseni melkein ainoat suomalaiset laivalla sen jälkeen kun piknikristeilijät vaihtoivat paattia Maarianhaminassa. Laiva oli siitä lähtien todellakin varsinainen ruotsinlaiva henkilökuntaa myöten.
Risteilyn toinen kiinnostava bändi oli ruotsalainen alansa legenda Candlemass. Ikävä kyllä se esiintyi vasta sunnuntaina, jolloin olimme jo kotona. Ennakkotietoa esiintymisajoista ei ollut saatavilla, mutta vähän pelkäsinkin näin käyvän.
Candlemassin muusikot ilmestyivät illalla kaljalle laivan pubiin, jolloin katsoin tilaisuudekseni käydä vaihtamassa pari sanaa heidän kanssaan.
Näin yhtyeen ensimmäisen kerran Turun konserttitalolla helmikuussa 1989. Basisti-säveltäjä Leif Edling jopa muisti tapahtuman. Hän kyseli mitä keikan järjestäneelle entiselle levykauppiaalle Henri Reivoselle kuuluu nykyään. Kerroin tuntevani miehen, mutta en tiennyt nykykuulumisista sen tarkemmin.
Candlemassin Leif Edling vasemmalla.
Candlemassin sunnuntainen konsertti oli varmasti hyvä, mutta Zakk Sabbath pisti tuulemaan sunnuntain vastaisena yönä. En odottanut keikasta oikein mitään, lähinnä ajattelin kuulevani kliseisiä versioita Black Sabbathin kappaleista. Kuinka väärässä sitä voikaan olla.
Zakk Sabbath soitteli pari tuntia hevin esi-isän tuotantoa. Eikä mitä tahansa paranoideja, vaan mukana oli kulumattomampiakin paloja Wicked Worldin ja Tomorrow's Dreamin tapaan.
Kuva: Tony Lundberg
Suuni loksahti auki jo keikan alkuvaiheessa. Se ei johtunut pelkästään siitä, että huikkaa piti säännöllisin väliajoin nauttia oluttuopista, vaan siitä, että voiko näin kovaa bändiä edes olla olemassa!
Zakk Wylde heilui, juoksi yleisön joukossa ja teki lähes kaikkea muuta paitsi lensi. Kitara soi komeasti kautta linjan epätyypillisistä soittoasennoista huolimatta. Keppi oli välillä selän takana, niskassa, haarojen välissä, ilmassa ja vaikka missä. Tässä olisi kainalokitaristeille ja kaikenmaailman muniinpuhaltelijoille paljon opittavaa miten lavalla kuuluu olla!
Wylden riehumisesta huolimatta soitto oli todella tarkkaa. Ihmettelen kovasti miten rumpali ja basisti pysyivät hänen mukana ja olivat mielestäni täysin kartalla. Erittäin tiukka kokoonpano.
En muista vuosikausiin nähneeni näin hyvää konserttia. Tämä menee kautta aikojenkin kärkipäähän.
Kuvat: Tony Lundberg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti