Olin kuullut eräältä työkaveriltani juttua, että museossa voi vierähtää koko päiväkin. Niin iso se kuulemma on. Näin ei kumminkaan käynyt, koska vastoin ennakkokäsitystäni sotamuseo sijaitsi pelkästään talon alimmassa kerroksessa. Korkean rakennuksen maanpäällissä osassa on kirjasto ja jotain aivan muuta kuin sotahistoriaa.
Yritimme jo heinä-elokuun vaihteessa tehdyn lomareissumme ensimmäisenä päivänä päästä museoon, mutta se osoittautui mahdottomaksi. Jonossa oli satoja ihmisiä, eikä ainakaan minun hermoni kestä sellaista odottelua jos ei ole aivan pakko.
Pakkohan ei ollut, joten seuraavana aamuna olimme heti kymmeneltä paikalla. Niin oli myös pari-kolme sataa muutakin. Nyt emme enää perääntyneet. Kovin tuntui olevan suosittu talo!
Lipunmyyntiluukulla virkailija ei ruuhkasta huolimatta kiirehtynyt lainkaan, vaan mumisi kaikessa rauhassa jotain mistä en saanut selvää kaiken hälinän keskellä. Sain kumminkin lippuni ostettua ja tein tilaa seuraavalle. Mutta merkillisen kauan kesti.
Ei mikään ihme jos jonoja muodostuu, kun lipunmyyjien työmoraali on tällainen. Ilmeisesti tapa on entisaikojen kommunismijärjestelmän jäänteitä. Suomesta en heti edes muista missä olisin joutunut yhtä hitaan palvelumyyjän uhriksi. Mutta kai heitäkin vielä on.
Toisen maailmansodan museota rakennettiin pitkään. Se ei suinkaan esittele toista maailmansotaa pelkästään Puolan suhteen, vaan vuosina 1939-1945 riehunutta sotaa kaikkinensa.
Näyttelytiloja kierrellessäni tosin huomasin, että vitriinien ja seinien tekstit olivat täysin puolalaisten näkökulmasta kirjoittuja. Mutta se lienee luonnollista kun kerran Puolassa ollaan. Suomalaisilla olisi varmasti oma kantansa vastaaviin asioihin.
Museo on selkeä, tilava ja jaettu eri osioihin. Varmasti kaikki osa-alueet sotapropagandasta, Suomen talvisodasta juutalaisten kansanmurhan kautta Italian päämies Mussoliniin on käsitelty.
Näyttelylavastukset ovat todella komeita ja autenttisen näköisiä. 1940-luvun puolalainen kauppakatu ja pommitetut rauniorakennukset tankkeineen saivat melkein haukkomaan henkeä. Vanhat, komeat propagandajulisteet lämmittävät taiteellisuudellaan varmasti kovimmankin pasifistin silmää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti