Alueen rakentaminen aloitettiin 1950-luvulla ja se elää täysin matkailusta. Vakituisia asukkaita on eri tietolähteistä riippuen 500-1400.
Sunny Beachin 100-200 metriä leveä ja kahdeksan kilometriä pitkä hiekkaranta sijaitsee Balkanvuorten tuntumassa. Aivan Sunny Beachin tuntumassa on yhdeksän tuhatta vuotta vanha museokaupunki Nessebar, joka kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.
Kuten edellisessä blogipostauksessani kerroinkin, oli Sunny Beach viikolla 40 melkein kuin autiokylä. Turistit olivat jo pitkäti kaikonneet. Syyskuun vaihtuessa lokakuuksi, meni alkulomasta käyttämämme elintavikekauppakin kiinni.
Sunny Beachin ruokaravintolat olivat kortilla lomaviikollamme. McDonalds näytti olevan auki vielä lähtöpäivänämme, mutta siihen se sitten taisi melkein jäädäkin. Joku tiesi kertoa, että linja-autoaseman kulmilla olisi paikallisten asukkaiden suosima baari auki, jos oikein kova nälkä yllättää.
Oikein kävi sääliksi erästä posiolaisperhettä, johon törmäsimme muutaman kerran. He nimittäin etsivät lähes epätoivoisesti murkinapaikkaa, koska eivät olleet ymmärtäneet ostaa ruuat ja juomat kattavaa all inclusivea hotellistaan. Isännälle näytti hyvin häppäkin maistuvan, joten allu (all inclusive) olisi ollut ehdoton valinta.
Onneksi meitä ei päässyt nälkä tai jano haittaamaan kertaakaan. Siitä piti huolen hotellimme 95 euroa maksanut all inclusive. Halpaa kuin saippua, vain 12 euroa päivässä ja rajaton ruokapöytä sekä baaritiski. All inclusive toimi myös koko lähtöpäivämme ajan yhteen asti yöllä, jolloin bussi tuli hakemaan porukat lentokentälle.
Mainion Best Western Plus Premium Inn-hotellin allasbaarissa istuskelun ohella päivittäiseen ohjelmaamme kuului kävely pitkin Sunny Beachin tyhjiä katuja ja hiekkarantaa. Meren äärellä saattoi jonkun verran ihmisiä vielä ollakin. Ei kumminkaan ollut vaaraa, että rantapyyhe koskettaisi vahingossa jotakuta toista.
Kävin Mustassameressä uiskentelemassa. Vesi oli suolaisempaa kuin vaikkapa Turun saaristossa. En tosin mitenkään erityisemmin maistellut sitä sen enempää, mutta kun valtavat aallot löivät päälle, saattoi muutamaa tippa mennä suuhunkin.
Etukäteen luin varoituksia meduusoista, mutta en huomannut niitä uidessa. Sinertäviä ja kookkaita hyytelökasoja näkyi kyllä rannan ainoalta laiturilta käsin paljonkin. Tiedä sitten olisivatko ne polttaneet ihoa osuessaan vai miksi varoiteltiin.
Sunny Beach-matkakertomuksen seuraavassa osassa käymme Unescon maailmanperintökohteessa Nessebarissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti