Sunny Beachilla osa 3 - Nessebar

Nessebar on antiikin aikainen kaupunki Mustanmeren rannalla Bulgariassa Burgasin alueella. Se on tunnettu matkailunähtävyys, jonne on helppo päästä maan lomakohteista. Suurin niistä, Sunny Beach, sijaitsee aivan Nessebarin pohjoispuolella.

Antiikinaikainen osa kaupungista on saarella, joka on yhdistetty mantereeseen keinotekoisella kannaksella. Kaupungin väkiluku on 10 500.

Jo ennen viikon 40 Sunny Beachin reissua oli päivänselvää, että Nessebarissa pitää käydä. Se olikin koko viikon ainoa kulttuurielämys. Tämä siksi, ettei muuta ollut tarjolla, kun retkiäkään ei enää järjestetty sesongin ollessa lopuillaan.

Nessebariin pääsi sekä bussilla että veneellä. Jälkimmäinen vaihtoehto oli parempi ainakin käyntipäivänämme. Meri oli nimittäin rasvatyyni ja lämpötila +27.

Sunny Beacin rannan ainoa laituri oli parhaat päivänsä nähnyt. Suomessa moinen rutku kiellettäisiin samantien, mutta etelelässä ei olla niin turhan tarkkoja.

Katselin kauhusta kankeana laiturin metallirakenteita. Korroosio oli siinä pisteessä, että koko viritys voi retkahtaa hetkenä minä hyvänsä. Tämä ei kumminkaan tuntunut muita huolestuttavan, vaan laiturilla oli melkoinen vilinä.

Neljän kilometrin venematka maksoi kymmenen levaa eli noin viisi euroa. Mielelläni olisin ollut paatissa kauemminkin kun näin hieno ilmakin oli.

Vesibussissa oli lisäksemme paljon suomalaisia. Samoja naamoja tuli myöhemmin vastaan lentokentällä.

Nessebar oli täynnä vanhoja muureja ja kivirakennuksia, joista suuri osa oli kirkkoja. Kummallista, että noin pienelle alueelle on rakennettu pyhättöjä toisensa perään. Luulisi, että vähempikin olisi riittänyt, mutta ilmeisesti muinoin ei ollut muutakaan tekemistä kuin perustaa kirkko.

Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva Nessebar oli vähän vilkkaampi paikka kuin lähes autio Sunny Beach. Ei mikään ihme, että tällainen kiinnostaa turisteja.

Vanhankaupungin päädyssä oli pieni idyllinen ranta. Kirkko- ja rauniokierroksen päätteeksi oli mukava istuskella laiturilla ja katsella merelle.

Sunny Beachilla osa 2 - Lomalla sesongin jälkeen

Sunny Beach (bulgariaksi Slantsev Brjag) on rantalomakohde Mustanmeren rannikolla Bulgariassa, noin kolmekymmentä kilometriä Burgasin kaupungin pohjoispuolella.

Alueen rakentaminen aloitettiin 1950-luvulla ja se elää täysin matkailusta. Vakituisia asukkaita on eri tietolähteistä riippuen 500-1400.

Sunny Beachin 100-200 metriä leveä ja kahdeksan kilometriä pitkä hiekkaranta sijaitsee Balkanvuorten tuntumassa. Aivan Sunny Beachin tuntumassa on yhdeksän tuhatta vuotta vanha museokaupunki Nessebar, joka kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.

Kuten edellisessä blogipostauksessani kerroinkin, oli Sunny Beach viikolla 40 melkein kuin autiokylä. Turistit olivat jo pitkäti kaikonneet. Syyskuun vaihtuessa lokakuuksi, meni alkulomasta käyttämämme elintavikekauppakin kiinni.

Sunny Beachin ruokaravintolat olivat kortilla lomaviikollamme. McDonalds näytti olevan auki vielä lähtöpäivänämme, mutta siihen se sitten taisi melkein jäädäkin. Joku tiesi kertoa, että linja-autoaseman kulmilla olisi paikallisten asukkaiden suosima baari auki, jos oikein kova nälkä yllättää.

Oikein kävi sääliksi erästä posiolaisperhettä, johon törmäsimme muutaman kerran. He nimittäin etsivät lähes epätoivoisesti murkinapaikkaa, koska eivät olleet ymmärtäneet ostaa ruuat ja juomat kattavaa all inclusivea hotellistaan. Isännälle näytti hyvin häppäkin maistuvan, joten allu (all inclusive) olisi ollut ehdoton valinta.

Onneksi meitä ei päässyt nälkä tai jano haittaamaan kertaakaan. Siitä piti huolen hotellimme 95 euroa maksanut all inclusive. Halpaa kuin saippua, vain 12 euroa päivässä ja rajaton ruokapöytä sekä baaritiski. All inclusive toimi myös koko lähtöpäivämme ajan yhteen asti yöllä, jolloin bussi tuli hakemaan porukat lentokentälle.

Mainion Best Western Plus Premium Inn-hotellin allasbaarissa istuskelun ohella päivittäiseen ohjelmaamme kuului kävely pitkin Sunny Beachin tyhjiä katuja ja hiekkarantaa. Meren äärellä saattoi jonkun verran ihmisiä vielä ollakin. Ei kumminkaan ollut vaaraa, että rantapyyhe koskettaisi vahingossa jotakuta toista.

Kävin Mustassameressä uiskentelemassa. Vesi oli suolaisempaa kuin vaikkapa Turun saaristossa. En tosin mitenkään erityisemmin maistellut sitä sen enempää, mutta kun valtavat aallot löivät päälle, saattoi muutamaa tippa mennä suuhunkin.

Etukäteen luin varoituksia meduusoista, mutta en huomannut niitä uidessa. Sinertäviä ja kookkaita hyytelökasoja näkyi kyllä rannan ainoalta laiturilta käsin paljonkin. Tiedä sitten olisivatko ne polttaneet ihoa osuessaan vai miksi varoiteltiin.

Sunny Beach-matkakertomuksen seuraavassa osassa käymme Unescon maailmanperintökohteessa Nessebarissa.

Sunny Beachilla osa 1 - Autiokaupungin allubaarissa

Vietin syys-lokakuun vaihteessa viikon Bulgarian Sunny Beachilla. Se on tunnettu edullisena biletys- ja rantapaikkana, jota etenkin nuoriso suosii. Lomasesonkin ollessa lopuillaan siellä oli hyvin rauhallista.

Matkatoimistona oli tällä kertaa Top 10 Matkatarjoukset. Nimenä se kuulostaa vähän kummalliselta, mutta enpä firmalle muutakaan titteliä lipuista tai lapuista löytänyt.

Taisin joskus osallistua johonkin heidän järjestämäänsä kilpailuun, jonka jälkeen mainossähköpostia on putkahdellut vähintään kerran viikossa. Yleensä deletoin ne samantien, mutta alkukesästä klikkasin auki Sunny Beach-linkin, koska matkan huokea hinta kiinnitti huomioni. Se kun oli vain 265 euroa viikko.

Kyselin ohimennen työkaveriltani Kakelta jos tällainen reissu sattuisi kiinnostamaan. Yllätyksekseni hän näytti vihreää valoa. Matka varattiin heti kun lomarahat paukahtivat tilille heinäkuun alussa.

En ole enää vuosiin ollut mikään biletyksen ylin ystävä, mutta lomakohteissa napanderi maistuu  hyvinkin - lähinnä kumminkin hotellin baarissa tai parvekkeella. Niinpä oli päivänselvää, että otimme lisukkeeksi 95 euron hintaisen all inclusiven, kaverien kesken allun. Hinta siis sisälsi ruuat ja viinat hotellissa.

Hotellimme all inclusive toimi moitteettomasti. Ruoka oli erinomaista, ehkä parasta mitä ulkomailla olen lautaselleni saanut. Etenkin keitot olivat ensiluokkaisia. Vieläkin herahtaa vesi kielelle kun muistelen mahtavia liha- ja kanakeittoja.

Tiukka viina oli jotain venäläistä litkua valtavissa pulloissa ja selvästi laimennettua. Mutta kun tarpeeksi monta kertaa tiskillä kävi, oli lopputulos varsin onnistunut. Tilasin pääasiassa vodkaa kevytcokiksella, mutta vaihtelun vuoksi myös gintonicia ja rommicolaa. Muutama Jägermeister-paukku piti ostaa omalla rahalla, koska moinen laatumerkki ei alluun sisältynyt.

Hotellimme Best Western Plus Premium Inn sijaitsi lähellä kilometrien mittaista hiekkarantaa, joka kai on Sunny Beachin kuuluisin ja samalla ainoa nähtävyys. Hotelli oli erinomainen, ei mitään valittamista.

Sakkia tuli ja meni bussilasteittain viikon aikana. Käsittääkseni heistä suurin osa oli israelilaisia, kun  toiset taas molottivat selvästi venäjää. Suomalaisia puolityhjässä hotellissa oli parisenkymmentä ja kaikki taisivat olla majoitettuna kuudenteen kerrokseen.

En tiedä mikä systeemi israelilaisilla ja muilla mahtoi olla, koska he viipyivät vain päivän tai kaksi. Välillä tuli uusi ryhmä, mutta pian hekin katosivat kuin tuhka tuuleen. Ilmeisesti kyseessä olivat kiertomatkat, jonka yksi etappi Sunny Beach oli.

Olen matkoillani tottunut siihen, että lähes päivittäin käydään retkillä tutustumassa paikalliseen kulttuuriin ja maisemiin. Sunny Beachilla ei ollut juuri mitään katsottavaa ja sekin vähä oli päivässä nähty. Retkijärjestäjillä oli lappu luukulla tähän aikaan vuodesta. Osittain tämä olikin tiedossa, mutta pääsi totaalisuudellaan kumminkin yllättämään.

Sunny Beachilla väki väheni päivä päivältä samalla kun baareja, kauppoja ja rättikojuja suljettiin. Etenkin lomaviikon tiistaina, jolloin syyskuu vaihtui lokakuuksi, meno hiljeni oikein kunnolla. Lopuksi tuntui kuin olisi autiokaupungissa ollut.

Enin osa lomasta kuluikin hotellin allasbaarissa, jossa seurana oli mukavaa suomalaisseuraa muun muassa Lahdesta ja Vaasasta.