Ruissalossa 22. syyskuuta

Elokuun lopulla Vepsän Muinaistulien jälkeen päätin, että pidän tipattoman syyskuun. Homma onnistuikin ensimmäiset kolme viikkoa hyvin. Viime lauantaina paine korkata alkoholipitoinen tuote kasvoi kumminkin niin suureksi, että kaivoin esille vodkapullon ja vetäisin kännit.

Koko alkukuun vallinnut stressi Postin pakettilajittelijoiden uuden, karmaisevan työehtosopimuksen tulosta 1. marraskuuta ja huono ilmapiiri työpaikallani kalvoivat mieltä pahoin, joten oli siirryttävä vähän rennompaan olotilaan.

Sunnuntai oli tietysti muuten sateisen viikon komein päivä. Krapulassa sohvalla maatessani mietin muun muassa sitä, mihin aikaan mahdoin lähteä baarista taksilla kotiin. Illansuussa olo oli sen verran kohentunut, että suunnakseni tuli Ruissalo.

Turun yliopiston kasvititeellisessä puutarhassa ei vielä näkynyt juurikaan ruskan merkkejä. Turun seudulla syksyn paras väriloisto on keskimäärin lokakuun 12. päivä, joihin aikoihin kannattaa suunnata vaikka juuri Ruissaloon jos haluaa nähdä komeaa syysluontoa.

Kierroksellani tuli vastaan Facebookin Ruissalon ystävät-ryhmästä tuttu nainen koiransa kanssa. Myöhemmin illalla törmäsin heihin vielä Kolkanniemessä. Oli mukava vaihtaa pari sanaa.

Kasvitieteellisestä puutarhasta ei ollut tarpeeksi iltapuhdetta, joten suuntasin vielä Ruissalon kärkeen Saaronniemeen.

Hesalaisittain sanottuna teki gutaa tuijotella merelle ja seurata kyhmyjoutsenten touhuja. Olen vissiin viimeksi toukokuussa nähnyt niitä Saaronniemessä. Nyt useampikin yksilö lipui aivan rannan tuntumassa.

Kierrokseni lopuksi sain otettua mielestäni oikean napakymppikuvan. Kaisla tuulessa ja taustalla joutsen. Eikä muistakaan fotoista tainnut hullumpia tulla.