Lohjalla sijaitseva Kaarteen sotamuseo on yksityinen kotimuseo. Kuulin siitä juhannuksen jälkeisellä viikolla työkaveriltani Sunttu Sundellilta, joka parkkeerasi Rocla-trukkinsa viereeni ja aukaisi sanaisen arkkunsa.
Hän suunnitteli tulevalle lauantaille Lohjan reissua ja kyseli halukkuuttani lähteä mukaan. No, mikä ettei. Samaan syssyyn ehdotin paria muutakin kohdetta, joista tarkemmin seuraavissa blogijutuissa.
Ensimmäinen kohteemme helteisenä lauantaina oli Lohjan kaupunkitaajaman ulkopuolella oleva sotamuseo, joka on rakennettu uudehkon omakotitalon alakertaan.
Talon yläkerrassa on TeijArt-mosaiikkigalleria. Alueella on myös muutakin nähtävää kuten patsaita, kiinalainen huvimaja sekä tsasouna, jossa on Teija Kaarteen ikoniaiheisia mosaiikkitöitä.
Kaarteen sotamuseo on kunnianosoitus itsenäisyytemme puolesta taisteilleille. Esillä on sotavuosien 1939-1945 esineitä, aseita, lottakanttiini, pommisuoja, korsu sekä juoksuhauta valo- ja ääniefektien saattelemana.
Museon perustaja Kalervo Kaarre kertoi, että homma lähti alunperin liikkeelle kahdesta esineestä. Nyttemmin kokoelma on paisunut valtavaksi. Eipä heti uskoisi, että yksi mies on pystynyt tällaisen näyttelyn toteuttamaan. Varsinainen elämäntyö.
Pikkutarkasti ja huolellisesti asetellut esineet ovat myös siinä mielessä erikoisasemassa, että niitä kuulemma saa kosketella ja hypistellä vapaasti. Normaalistihan museossa on kielletty kaikenlainen hiplaaminen.
Vaikka olimme ensimmäisten vieraiden joukossa, oli avointen ovien päivänä muitakin liikkeellä. Pääsin ujuttautumaan sen verran lähelle esineistä ja aseista kertonutta vanhaa herraa, että sain osani valtavasta informaatiovirrasta, jota hän uteliaille vieraille suolsi.
Opas osoittautui eläkkeellä olevaksi everstiluutnantiksi. Juttujensa perusteella veikkasin häntä sotatantereilla taisteelleeksi veteraaniksi. Tempauduin tarinoihin mukaan niin intensiivisesti, että hetken kuvittelin itsekin olevani rintamalla suomikonepistooli tanassa.
Erittäin mielenkiintoinen museo, jota ei voi muuta kuin suositella. Olen nimittäin sitä mieltä, että ilman sotiemme veteraanien uhrauksia tätäkään blogijuttua tuskin olisi kirjoitettu, eikä toinen kotimainen kielemme olisi ruotsi, vaan venäjä.
Kaarteen sotamuseoon pääsee vähintään viiden hengen ryhmissä ja varauksissa auttaa Lohjan matkapalvelukeskus. Nettisivuilla www.kaarteensotamuseo.fi lisää infoa.
Mielenkiintoista! Varsinkin, kun joku yksityisesti pitää yllä tällaista museota. Kuinka kauan vielä...
VastaaPoistaT.Matti "Viki" Vikström