Teersalon rantakuppilassa Wanhassa Salakuljettajassa sen sijaan tuli jo pääsiäisen aikoihin väännettyä lautasellinen herkullista murkinaa. Mutta minulle entinen Velkuan kunta ei edusta Naantalia, vaikka se kuntaliitosten kautta on osaksi sitä päässytkin.
Mukana matkassa oli kaimapoika Lehto, jonka Minillä kruisailimme vajaat parikymmentä kilometriä kohti maankuulua kesäkaupunkia. Hän oli hiljattain vaihtanut menopelinsä uudempaan, jota löytyi jopa kattoluukku.
Luukun olisi periaatteessa voinut jättää auki, sillä Naantalissa on oikein vaan kesäisen lämmintä. Ihmisiäkin oli paljon liikkeellä, vaikkei kesäkausi vielä varsinaisesti ollut alkanutkaan.
Erittäin suosittu vaikutti olevan vierasvenesataman uusi ravintola After Sail 714, jossa varmaan käy muitakin kuin veneilijöitä. Hyvin rakennus muuhun maisemaan sopii, vaikka voisin kuvitella sen aiheuttaneen vastustusta kuten vähän kaikki uusi.
Ravintolarannan jälkeen käväisimme Kailon saaressa, joka tunnetaan parhaiten Muumimaailmasta. Se ei ollut vielä auki, eikä myöskään viereinen Emma Teatteri, jossa oli ilmeisesti treenit käynnissä. Sillalle asti kantautunut huuto kuulosti lähinnä sakinhivutukselta, mutta taisi kuulua näytelmään.
Siitepölyä oli meressä huomattavan paljon. Paksuja, luotaantyöntäviä lauttoja lillui rantojen läheisyydessä. Säälittävää nähdä kun kyhmyjoutsenkin joutui kahlaamaan sellaisen läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti