Kolkannokalla 25. marraskuuta

Viime sunnuntaina oli superhieno ilma. Pikku pakkanen ja auringonpaistetta. Houkutus jäädä sohvan pohjalle ja tarttua hiljattain investoimaani uuteen Deep Purple-kirjaan oli tosin valtavan suuri. Työvuoroni alkoi kello 14:30, mutta sitä ennen oli suorastaan pakko käydä happihyppelyllä Turun Ruissalossa.

Onneksi lähdin liikkeelle. Ikkunasta kurkkiessa ei välttämättä saa oikeaa kuvaa säätilan todellisesta laidasta. Jo Ruissaloon ajellessa tuntui kuin olisi siirtynyt toiseen todellisuuteen. Huurteiset puut ja hento lumipeite siellä täällä olivat jotain aivan muuta kuin vielä päivää aiemmin.

Tunnin ulkoilun aikana kertyi paljon fotoja. Ruissalon kärjessä Saaronniemessä ja Kolkannokassa onkin lähes mahdotonta liikkua ilman kameraa. Tai miksei, mutta saattaa harmittaa kun esimerkiksi kyhmyjoutsenet kihnaavat muutaman metrin päässä ja kännykkäkameralla räplääminen on mitä on.

Merivesi oli harvinaisen matalalla. Se on vetäytynyt viikon sisällä. En ainakaan huomannut vastaavaa ilmiötä lauantaina 17. marraskuuta, jolloin edellisen kerran kävin Saaronniemessä. Eräs innokas talviuimari tilitti, että tuntuu kummalliselta kavuta laiturin rappusia kun vesi on napaan asti. Muutoin kuulemma kaulaan.

Tästäkin Ruissalo-visiitistä ja ulkoilusta sai kummasti puhtia lähteä kantamaan kortta kekoon Liedon logistiikkakeskukseen.