Alunperin tarkoitukseni oli osallistua kierrokselle jo elokuussa, mutta homma vaan jäi. Suuren suosion saavuttanut tapahtuma alkoi kaivertaa mieltä siihen malliin, että syyskuisena sunnuntaiaamuna oli pakko tehdä ryhtiliike ja suunnata kohti linnaa.
Olin paikalla jo vähän yli kymmenen, koska infossa kehoitettiin ostamaan lippu hyvissä ajoin. Itse kierroksen oli määrä alkaa yhdeltätoista.
Sakkia valui tasaisesena virtana linnan aulaan valtava määrä. Oppaat jakoivat porukat ryhmiin. Soluttauduin kärppänä ensimmäiseen lähtöön, jossa oli laskelmieni mukaan 45 osallistujaa.
Paikalla oli varsin sekalaista seurakuntaa. Arvelin tällaisen kiinnostavan etupäässä Osmo Soininvaaran näköisiä vanhempia herroja ja löysästi pukeutuneita yliopistotyttöjä, mutta väärässä olin.
Ryhmämme vetäjäksi sattui Antti-niminen kaveri, joka olikin erinomainen opas. Hänellä oli sana hallussa ja kantava ääni.
Kierrosella tutustuttiin Turun linnan paikkoihin, joihin tavallinen pulliainen ei normaalisti pääse. Näimme muun muassa rakennuksen vanhimman asuinhuoneen, salakäytävän ja 38 metriä korkean länsitornin, jossa on ollut tykkejä. Mielenkiintoinen matka historian syövereihin kesti puolisentoista tuntia.
Ennakkotiedoissa olisi mielestäni voinut mainita, ettei kierros sovellu huonokuntoisille- tai etenkään jalkaisille. Ahtaissa portaikoissa ja epätasaisilla alustoilla eivät kaikki pärjää.
Varsinaisen kierroksen jälkeen tuli jylhää rakennelmaa koluttua laajemminkin. Olen viimeksi käynyt linnassa sisällä kymmenkunta vuotta sitten.
😊🤗
VastaaPoista