Viimeksi kävin Saaronniemessä toukokuun 23. päivä eli kolmisen viikkoa sitten. Tuolloin kuvasaldo olikin poikkeuksellisen onnistunut. Tuli napattua elämäni parhaat käärmekuvat. http://kaislatuuli.blogspot.com/2018/05/saaronniemen-rantakaarme.html
Aika harvoin saan toimeksi lähettää kuvia eri medioihin, mutta yhden käärmekuvan pistin menemään Turun Sanomiin. Se julkaistiinkin 7. kesäkuuta Lukijan kuva-palstalla.
Eilen huomasin, että samainen käärmepaikka oli nokkostunut siihen malliin, ettei siellä mahdollisesti lymyäviä otuksia erottanut enää millään.
Monien vihaamille valkoposkihanhille syntyy poikaset kesäkuun alussa. Osa linnuista näytti ne jo menettäneenkin, joillakin oli jäljellä vain yksi ja toisilla useitakin jälkeläisiä.
Valkoposkihanhien käyttäytymisestä olen päätellyt, että ne emolinnut, jotka pitävät suurinta kaakatusta ja meteliä, säntäilevät suinpäin sinne sun tänne, ovat juuri niitä, joilta poikaset puuttuvat. Ilmeisesti ne etsivät epätoivoisesti olemattomia pienokaisiaan. Varmaan lokit ovat pisteleet ne poskeensa.
En muista koskaan ennen nähneeni Saaronniemeä näin hiljaisena, en edes talvella. Parkkipaikalla ei ollut kuin kymmenkunta autoa. Leirintäalueella puolestaan oli vilskettä, mutta rannalla ei niin ainuttakaan auringonpalvojaa, eikä Kolkanniemessäkään juuri ketään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti