Prahan reissu osa 6 - Ydinbunkkerikierros

Ensimmäisellä Prahan matkallani vuonna 2010 huomasin esitteen, jossa kerrottiin "Kommunismi- ja ydinbunkkerikierroksesta". Tuolloinen matkakaverini ei ollut pätkääkään moisesta kiinnostunut, joten homma jäi sitten siihen. Eipä ollut tämänkertainenkaan, mutta nyt en viitsinyt jättää näin kiinnostavaa retkeä väliin.

Communism & nuclear bunker tour -esitteessä kerrottiin, että "Tällä maalla on historiassaan synkkä aikakausi. Kommunismi oli paranoiaa, vakoilua ja väkivaltaa. Kierroksella selviää taustaa ja tarinoita kommunismiajasta. Voit kokea millaista elo oli Tsekkoslovakiassa kommunismin ja kylmän sodan aikana".

Luojan kiitos sellaista ei jouduttu Suomessa kokemaan, mutta kylmän sodan aikakausi on ruvennut kiinnostamaan näin varttuneemmalla iällä paljonkin. Millaista täällä olisi saattanut olla, jos asiat olisivat menneetkin entisen itäblokin maiden tapaan.

Baltian matkoillani olen pyrkinyt käymään vanhoissa sotilastukikohdissa ja vankiloissa, jonne ei ennen vanhaan olisi ollut mitään asiaa. Sairas yhteiskuntasysteemi, jota suomalaiskommunistitkin kovasti ihailivat, on ollut minulle aina vastenmielinen ideologia.

Kovin montaa historiasta kiinnostunutta ei kierrokselle ilmaantunut. Porukassa oli vain kuusi henkilöä. Rundeja tehdään päivittäin kaksi, joka osaltaan selittänee osanottajien vähyyden. Olin ainoa suomalainen, muut olivat Australiasta, Japanista ja Hollannista.

Ensin kävelimme pitkin Prahaa noin tunnin verran. Reipas opastyttö kertoi Tsekkoslovakian historiasta toisen maailmansodan jälkeen, kaupungin tärkeistä taloista ja tapahtumapaikoista. Sitten hypättiinkin raitiovaunuun ja noin vartin kuluttua astelimme sieltä ulos. Olimme saapuneet erääseen kaupungin lukuisista bunkkereista.

Bunkkeri oli ulkoapäin hyvin naamioitu. Epäselväksi jäi, järjestetäänkö pihalla jotain iltamia tai onko siinä jopa baarikin kesäisin, siltä ainakin vaikutti. Sisällä on kuulemma välillä isojakin juhlia ja tilaa voi vuokrata bileitä varten.

Opas ei saanut bunkkerin ovea yksin auki, vaan siihen tarvittiin raavasta miesvoimaa. Metrin paksuinen rautaovi ei ihan noin vain liikahdakaan. Kyllä se siitä lähti kun vähän avitettiin.

Portaat veivät kuusitoista metriä maan alle. Se kuulemma vastaa neljäkerroksista taloa.

Alkuinfon jälkeen kiersimme oppaan perässä ympäriinsä. Bunkkerin uumenissa 1900-luvun jälkimmäinen puolisko vilisi silmissä. Näytillä oli kylmän sodan aikaista rekvisiittaa enemmän kuin olen missään muualla nähnyt.

Maanalaiset tilat oli mitoitettu 1500 ihmiselle. Heidän käytössään olisi ollut vain viisi kappaletta vesivessoja. Hyvä, jos ne nyt riittävät bilekansalle.

Koko Prahan alueella bunkkeritilaa on puolelle miljoonalle ihmiselle. Mitään systeemiä siitä, ketä ja miten niihin olisi päässyt ydinlaskeumaa pakoon, ei kuulemma ollut. Opas vitsailikin, että ilmeisesti jonotusperiaatteella.

Tämä oli erittäin mielenkiintoinen turistikierros. En kumminkaan suosittele huonokoipisille- ja kuntoisille tai etenkään klaustrofobiasta kärsiville. Todennäköisesti tällainen suljettu paikka maan uumenissa saattaa ahdistaa monia, eikä aihepiirikään ole mikään kaikkein jouluisin.