Samalla reissulla liikuttiin muuallakin kuten Vaarniemen luonnonsuojelualueella. Pakkasta oli yli kymmenen astetta, mutta tarkeni hyvin kun aurinko paistoi ja tuulta ei ollut nimeksikään.
Katariinanlaakson luontopolulla Leino näytti merkillisen puumutaation, jossa oksa yhdistää kahta tammea tai vaahteraa. Varmaksi en osaa sanoa kumpi puulaji on kyseessä, molempia alueella esiintyy. Paimion luontopolun varrelta tälle löytyy oikein infokyltein merkitty mäntykaima.
Vaarniemen viime vuonna uusittuja rappusia pitkin astellessa sai edetä varovasti. Jäiset askelmat eivät varsinaisesti houkutelleet, mutta eipä muitakaan vaihtoehtoja ollut.
Nousu ylös mäelle on jyrkkä ja raskas. Varmasti jollekin punttisalilla itseään peilaavalle tuokin homma hoituu kädenkäänteessä, mutta ainakin minulle tuli hiki.
Rappusten alkupäässä on puuliiteri, josta suositellaan nappaamaan mukaan muutama halko ennen ylöskapuamista, mikäli aikoo grillata kallion laella olevalla laavulla. Näin teimme, mutta yllätykseksi laavulla olikin puita vaikka muille jakaa. Ja koska nuotiokin oli edellisten kävijöiden jäljilta valmiina, ei muuta kuin herkulliset jauhomakkarat ritilälle muhimaan.
Vaarniemen kalliolta oli liian uskaliasta yrittää alas rappusia pitkin, joten kiersimme mäen. Olen kesällä kulkenut samoja reittejä, mutta näin talviaikaan tuli käveltyä reilusti ohi etsimästäni polusta.
Matkalla tuli vastaan tuhottu muurahaiskeko. Arvuuttelimme, mikä eläin mahtaa tehdä tällaista jälkeä. Karhu tuli ensimmäiseksi mieleen, mutta se lienee epätodennäköinen vastaus näillä seuduin. Ehkäpä mäyrä.
Kuva: Harri Nato Leino
Pitkäsalmen rannalla kohtasimme pöyhittyä muurahaiskekoakin merkillisemmän näyn. Ensin kuului valtava myörinä kuin jostain moottoriradalta. Sitten tuhatta ja sataa kaahannut henkilöauto ilmestyi näkökenttään. Joku vatipää ajeli talla pohjassa pitkin jäistä Pitkäsalmea. Ajattelenmaton urpo oli vaaraksi sekä itselleen, mahdollisille kanssamatkustajilleen että muille jäällä liikkujille.
Jollain lailla vielä ymmärtäisi jos hän olisi ajanut jäällä sääntöjen mukaan eli vauhdilla 30 km tunnissa. Mutta ei, piti leikkiä sankaria ja olla kuin Hirvensalon oma Rubens Barrichello. Varmasti kelpasi uroteon jälkeen leuhkia saavutuksistaan tyttöystävälle. Pahimmassa tapauksessa olisi voinut tulla ruumiita, jos jää olisi pettänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti