Kolkannokka 16. maaliskuuta

Tänään tuli jälleen käytyä vakiolenkillä Turun Ruissalon kärjessä Kolkannokassa. Kuten olen monesti aiemminkin todennut, löytää sieltä aina uusia kuvakulmia. Nytkään kamera ei ollut ollenkaan turha vehje. Kuvauskohteita riitti.

Saaronniemen parkkipaikan seutu polkuineen oli umpijäässä ja piukkaan tallattu. Lähipäivien plusasteet ja yöpakkaset ovat aikaansaaneet varsinaisia liukuratoja. Oli melkoista extremeurheilua yrittää pysyä pystyssä. Toivosen Hanskin taannoin mainostamat nastakengät olisivat olleet kova sana.

Viimeksi liikuin samalla alueella kaksi viikkoa sitten. Kävin kaveripariskunnan kanssa Kukkarokivellä, Suomen suurimmalla näkyvissä olevalla siirtolohkareella. Sinne pääsee vain jäätä pitkin tai sitten veneellä, joten visiitti tuon mahtavan kiven luo oli harvinaista herkkua. Aiheesta tarkemmin http://kaislatuuli.blogspot.fi/2018/03/kukkarokivi-suomen-suurin-siirtolohkare.html

Tänään jäällä oli jonkun verran porukkaa, mutta ei lähellekään siinä määrin mitä pari viikkoa sitten. Kolkannokan edustalla oli yhä paljon sileää jäätä, jossa pystyi kulkemaan jos vaan uskalsi.

Aivan rannassa asti oli valtavia jäälohkareita- ja lauttoja, joiden täytyi olla kauempana siintävältä laivaväylältä peräisin. Tuskin mikään laiva on kruisaillut väylän ulkopuolella, mutta siltä se lähinnä näytti.

Vaikka en mikään varsinainen talvi-ihminen olekaan, oli aurinkoinen Ruissalo pikkupakkasessa taas hieno kokemus.