Tapahtuma sai alkunsa vuonna 2013. Vuosi sitten peräti kuusi tuhatta ihmistä kerääntyi katsomaan markkinahumua ja esityksiä. Tällä kertaa Taalintehtaan vanhojen hiiliuunien ympärille rakennettu September Open olikin ensimmäistä kertaa kaksipäiväinen.
Lähdin sunnuntaina aamupäivällä Turusta köröttelemään kohti Kemiönsaarta työkaverini ja historiafani Sunttu Sundellin kanssa.
Nälkä alkoi kurnia jo Kemiön keskustan liepeillä, jolloin piti pysähtyä erääseen hyväksi todettuun ravintolaan. Tällä kertaa ei samaa voinut sanoa, sillä eteen tuotu annos oli suorastaan hävyttömän pieni hintaansa nähden. Vaatimattomana miehenä pidin kumminkin turpani kiinni, vaikka olisikin tehnyt mieli käydä jättämässä kokille terveiset. Eipä tarvitse enää kyseisessä kuppilassa asioida.
Viime vuoden September Openista poiketen Taalintehtaan raitilla oli huomattavasti vähemmän ihmisiä. Joko sakki oli ollut liikkeellä jo tapahtuman ensimmäisenä päivänä lauantaina, tai sitten ilmassa ollut sateenuhka vaati veronsa. Mukavammin tämä sopi ainakin minulle, koska nyt mahtui sentään kääntymään ilman että olisi osunut johonkin toiseen.
Tähtäsimme kello 14 alkavaan Faravidin susien taistelunäytökseen. Moinen ryhmä ei sanonut minulle entuudestaan mitään. Reippaan kuuluttajan jutuista selvisi, että raavas miehistö on kotoisin pääosin Pohjanmaalta.
Ryhmän komentokielenä käytettiin englantia. Kun selostaja huusi käskyjä, vyöryivät tuhdit taistelijat toistensa kimppuun. Kovin kauan ylipainoiset kaverit eivät jaksaneet raskaat asusteet yllään tantereella heilua, mutta kyllä siinä muinaisaikojen taistelun makuun päästiin.
Näytöksen lopuksi yleisössä olleet lapset pääsivät kumimiekoin pamputtamaan Faravidin susia oikein olan takaa. Innokkaimmat eivät malttaneet millään lopettaa, vaikka selostaja kuinka huuteli vastustajien jo kupsahtaneen.
Laululavalla esiintynyt orkesteri oli kuin tuntematon versio Blackmore's Nightista, tosin hieman reippaampi sellainen. Erinomaista keskiaika- ja folkmusiikkia esittänyt ryhmä oli saapunut ilmeisesti Ruotsista, ainakin päätellen välispiikeissä kuulusta aksentista. Koska en löytänyt mitään infoa mikä pumppu mahtoi olla kyseessä, jää nimi toistaiseksi arvoitukseksi.
Mukavan markkinapäivän kruunasi Rohanin Tallien turnajaiset. Pääosin Kemiönsaarella majaansa pitävä ryhmä on varsinainen taituriporukka. Olen nähnyt heidän esityksiään muutaman kerran aikaisemminkin, enkä lakkaa ihmettelemästä taitoa, jolla hevosia käsitellään ja samalla heilutellaan peistä tai miekkaa.
Taalintehtaan rannan tuntumassa oleva kenttä ei järin suuri ole, mutta Rohanin ritarit pääsivät helposti kääntyilemään siellä heppojensa kanssa. Esitykset ovat huippuunsa hiottuja, eikä toimintaa voi muuta kuin ihailla.
Vau...Oli hieno tapahtuma !😁 Vaikka keli oli mitä oli...😏
VastaaPoista