Kesän viimeiset Vepsän reissut

Tunnin vesibussimatkan päässä keskustasta sijaitseva Turun kaupungin ulkoilusaari Vepsä muodostui jälleen kuluneena kesänä allekirjoittaneelle tärkeäksi paikaksi.

Ehdin jo mennä laskuissakin sekaisin montako kertaa saarella kävin. Luku on jossain viidentoista ja kahdenkymmenen välillä. 65 euron hintainen kausikortti yhteysalukseen tienasi itsensä moninkertaisesti takaisin, koska erikseen maksettuna lippusumma olisi kohonnut noin kolmeensataan euroon. Tosin sekään ei mielestäni olisi järin ylivoimainen saavutettuun hyötyyn nähden.

Kaksi viimeistä Vepsän reissuani sijoittuivat elo- ja syyskuun taitteeseen. Lauantaina 26. elokuuta saaristossa vietettiin Muinaistulien yötä. Vepsään kulki tuolloin extralaivavuoroja. Sekalaisen kokoonpanon kanssa lähdimme seilaamaan kello 17 laivalla.

Ilma ei kovin kummoinen ollut, jonka takia potentiaalisia juhlijoita varmasti karsiutui pois. Pieni sade ja tuuli ei loppupeleissä kumminkaan haitannut. Kokko oli komea, ilotululitus suorastaan upea ja paluulaivaankin mahtuivat tietääkseni kaikki halukkaat.

Viime viikonloppuna Vepsä oli viimeistä päivää auki tämän vuoden osalta. Vesibussiliikenne loppui sunnuntaihin. Saareen pääsee vain omalla veneellä mikäli sinne vielä halajaa, mutta palveluja ei ole enää tarjolla. Ravintolan viimeiset lonkerotkin taisivat mennä jo lauantaina parempiin suihin.

Varasin lopettajaisviikonloppua varten mökin. Ilmakin oli vallan toisenlainen kuin Muinaistulien yönä viikkoa aikaisemmin. Mökeistä oli noin puolet kansoitettu ja tuttujakin sattumalta aivan naapurimökissä.

Yleensä Vepsän reissuilla asiaan kuuluu kiertely ympäri saarta. Kummallisin vastaan tullut elukka koko kesänä löytyi niin sanotulta "mangroverannalta" saaren eteläkärjestä. Kivikossa lojui parhaat päivänsä nähnyt hylkeen raato.

Tiedä sitten kauanko se oli rannalla kypsynyt, mutta ainakaan vielä heinäkuun ensimmäisellä viikolla ruhoa ei ollut. Eläin oli kaluttu aika tyhjiin, mutta en osaa sanoa kuinka nopeasti linnut tuollaisen syövät. Kettuja tai vastaavia nisäkkäitä en ole Vepsässä kohdannut, joten asialla ovat ilmeisesti olleet merikotkat ja lokit.

Elävää hyljettä en ole vielä kertaakaan luonnossa nähnyt, vaikka olen Kustavista kotoisin ja saaristossa muutenkin paljon liikkunut. Mutta ehkä vielä joku päivä jollakin luodolla köllöttelee ihka eläväkin hylje.

Kulunut viikonloppu oli oikein onnistunut kesäkauden päätös. Ensi vuotta ja uusia saarireissuja odotelessa.