Olen kesäkuun alusta seurannut valkoposkihanhipoikasten kasvua untuvapalleroista vanhempiaan muistuttaviksi isoiksi linnuiksi. Elokuun ensimmäisenä päivänä en enää varmaksi pystynyt sanomaan mikä tipu oli jälkikasvua tai vanhempi. Sen verran nopea metamorfoosi linnuilla on.
Vepsän nurmikot ovat pitkälti valkoposkihanhien kaluamia, eikä metsistä löydy enää mustikoitakaan Hirvosen Leenan marjapiirakoihin. Vaikka valkoposkihanhista on vieraslajina haittaa lähinnä jatkuvan ulostamisensa takia, ovat ne kuitenkin kauniita ja kuvauksellisia lintuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti