Koska en varsinaisesti ole pentankkimiehiä ja sairastan lateraalista epikondyliittiä eli tenniskyynärpäätä, en osallistunut kisoihin.
Alkuperäinen suunnitelmani oli käydä Viikinsaaressa, joka on noin viidentoista hehtaarin ulkoilualue Pyhäjärvessä. Vesibussi sinne lähtisi Laukontorin rannasta. Tietysti ilma oli suomalaiseen tapaan hyvin epävakaa, joten homma jäi sikseen. Vettä ryöppysi vähän väliä auringonpaisteen lomassa.
Myöhemmin huomasin, että kaupungilla liikkui suuri määrä alakultturihahmoja. Tatuointeja, pitkiä partoja ja vaikeaselkoisia bändipaitoja suorastaan vilisi vastaan. Viikinsaaressa järjestettiin samana päivänä Saarihelvetti -niminen festivaali, jossa esiintyivät muun muassa Battle Beast ja Turmion kätilöt.
Tapasin Tampereen rautatieasemalla pitkästä aikaa vanhan kaveni Anssi Nikkilän. En edes muista kuinka monta vuotta on ollut välissä. Silloin tällöin puhelin pirisee suuntaan ja toiseen, joten ihan alusta ei tarvinnut ruveta höpöttelemään kuulumisia.
Kaupunkikuvaa katsellessani sain kuningasidean. Solo Sokos Hotel Torni on ollut jo pari vuotta pystyssä lähellä rautatieasemaa. Valtava tornitalo ihme kyllä sopii hyvin maisemaan ja ylhäältä olisi varmasti hulppeat näkymät.
Erittäin nopealla hissikyydillä porhalsimme 25. kerroksen näköalaravintolaan. Se olikin laajempi kuin ulkoapäin kuvittelin ja baaritiskejäkin löytyi peräti kaksi.
Näkemästäni innostuneena napsin kuvia aivan into piukassa. Vastaavaa kun en ollut ennen nähnyt. Sadekin taukosi sopivasti ja Tampere levittäytyi ympärille elokuisessa loistossaan.
Vaikka olenkin vastustanut Turun Kakolanmäen tornitalohanketta ja etenkin täysin utopistista ns. hämähäkkitontille suunniteltua Dubai -tyyppistä pilvenpiirtäjää, jonka huipulla olisi vielä maailmanpyöräkin, alan Solo Sokos Hotel Torni -kokemukseni myötä kallistumaan siihen, että Turkuunkin olisi tervetullut jonkinlainen tornitalo - kunhan vaan ei umpiaivoton hämähäkkitonttihanke.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti