Tälläkään kertaa ei tarvinnut lähteä pettyneenä kotiin. Vaikka aluksi reitti vaikuttikin valokuvausmielessä melko tyhjänpäiväiseltä, ilmestyi Kolkannokassa näkökenttääni valtava määrä kyhmyjoutsenia. Se puolestaan tiesi sitä, että kamera lauloi hoosiannaa seuraavat puoli tuntia.
Komeat linnut uiskentelivat aivan rannan tuntumassa. Siiankalastajat pitkine vapoineen eivät häirinneet niitä mitenkään. Eivätkä myöskään lukuisat ulkoilijat, joista jokainen kaivoi vähintään kännykän povitaskustaan ja ikuisti näitä luonnonihmeitä.
Lähistöllä grillaili ranskaa puhuva seurue. Heitä eivät joutsenet kiinnostaneet jostain syystä pätkääkään. Hiukan ihmettelin moista, mutta en ryhtynyt rikkomaan ruokarauhaa puhumalla kieliä. Ainakin minun makkarani maistuisi huomattavasti paremmalta, mikäli muutaman metrin päässä kelluisi tällaisia otuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti