Suomen nopein höyryveturi Ukko-Pekka nauttii vankkumatonta suosiota Turun seudulla. Kouvolassa majaansa pitävä veturi ja museojuna on lähivuosina vieraillut usein entisessä pääkaupungissa. Viimeksi se ajelutti halukkaita joulun alla Turusta Uuteenkaupunkiin. Reissut ovat olleet loppuunmyytyjä.
Junan omistava Höyryveturimatkat 1009 Oy tekee hommia talkoovoimin ilman palkattua henkilökuntaa. Ehkä siksi heillä ei ole aikaa vastailla sähköposteihin, vaikka luulisi rahan ja varausten kelpaavan. Puhelimeen sentään tartututtiin ensi yrittämällä.
Alkuperäinen tarkoitukseni oli lähteä ajelulle Turku-Uki -välille, mutta päädyinkin Turusta Naantalin satamaan ja takaisin. Lähtö oli sunnuntaina helmikuun 26. päivä aamuyhdeksältä. Parin tunnin kiskoralli riitti lopulta mainiosti menneen ajan junatunnelman saavuttamiseen.
Istumapaikkoja oli yhteensä 182 kappaletta. Pääsin ilman ennakkovarausta vaunuun numero yksi, joka sattui olemaan ravintolavaunu. Lähdöstä tuli todennäköisesti loppuunmyyty, ainakin päätellen rautatieasemalla olleesta väenpaljoudesta.
Ukko-Pekka on toinen Suomen liikennekunnossa olevista höyryvetureista. Niitä valmistettiin Lokomon ja Tampellan konepajoilla vuosina 1937-1957 yhteensä 22 kappaletta. Veturi on 22,5 metriä pitkä ja painaa 155 tonnia. Höyryn voimin sen huippuinopeus on peräti 110 kilometriä tunnissa.
Noin huimasta vauhdista ei sentään päässyt nauttimaan Turun ja Naantalin välillä. Meno oli varsin hidasta matelua. Ikkunasta katsellessa maisemat näyttivät todella kummalliselta, koska en ollut aiemmin kiskoja pitkin Naantaliin mennyt. Risteyksissä pääsi kartalle missä kohtaa oltiin.
Mieleen ei ollut aiemmin juolahtanut, että Raisiossakin on juna-asema - tosin hyvin piilotettuna Raision tehtaiden taakse.
Väkeä tuli kyytiin jopa Naantalista. Juna ajoi ensin entisen, jo puretun aseman tienoille lähelle nykyistä Muumimaailman parkkipaikkaa. Sitten puksutettiin takaisin jonkun matkaa ja jatkettiin toiselta raiteelta kohti satamaa.
Matkan varrella oli uteilaita ihmisiä pilvin pimein. Valokuvaajiakin varmasti satoja. Oma kuvasaldoni ei järin hääppöinen ole johtuen vaunussa istumisesta, mutta toisaalta päivystäminen radan varrella lumisateessa olisi sekin vaatinut sisukkuutta.
Hyvinhän tuo näytti puksuttavan.
VastaaPoistaT.Matti "Viki" Vikström